Taavetissa

    

Yliopiston almanakan mukaan vietämme tänään Kansainvälistä naistenpäivää. Onneksi olkoon puolelle Maapallon väestöä. Aamulla oli viisi astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on orava hangella Linnalantien varrella. Aurinkoinen sää helli meitä myös eilen. Helena piirsi käsitöiden teon ohella. Minun tekstini sukelsivat, kaikki keskeneräiset aloitukset menettivät merkityksensä silmissäni. En poistanut niitä, mutta annan ne olla toistaiseksi. Miten se vanha sanonta menee, että jokin on liian hyvää ollakseen totta. Aloin perjantaina iltamyöhällä lukea Franz Kafkan novelleja kokoelmasta Keisarin viesti vuodelta 1969 ja jonka on toimittanut Kai Laitinen. Suomentajana Aarno Peromies. Minulla on ollut se häiriötekijä Kafkan tekstien kanssa, että en ole kyennyt yhtä varauksettomasti ihailemaan niitä kuin kaikki muut tuntemani ja tietämäni vaikuttavat ihastelevan, mutta nämä lyhyet novellit tuntuivat heti hyviltä. Ne toivat mieleeni Marcel Proustin proosan. Keisarin viestin välistä löytyi himmentynyt lainakuitti kahdenkymmenen vuoden takaa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Olemme puolivälin partaalla. Sen jälkeen otimme aurinkoa parvekkeella ja joimme siellä teetä. Helena luki eilen illalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa Loimujen aikaan. Unilukemisena hänellä on Agatha Christien rikosnovelleja kokoelmassa nimeltä Surma suviyössä. Minä luin Kafkaa.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on naakka lennossa mustan katon yli. Helenalla oli järjestelmäkamera eilen aamulenkillä mukana ja siinä pitkä objektiivi. Kun kävelimme kylän halki, liikerakennuksen näytössä oli aste pakkasta. Aurinko paistoi eilen koko päivän. Nautimme iltapäiväkahvin parvekkeella. Helena virkkasi eilen isoäidinneliöitä kaiken muun ohessa. Minä kirjoitin aamulla omaa tarinaani. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa soutajat pääsivät Kristiinankaupunkiin. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Unilukemisena hänellä on Agatha Christien rikosnovellikokoelma, Surma suviyössä. Minä luin William Shakespearen näytelmän Juhannusyön uni. Luin sen aiemmin neljä vuotta sitten. Kirjan aikakauden huumori ei tavoita minua, mutta teksti on hyvää. Illalla katsoimme televisiosta jääkiekkoa, Ilves vastaan Tappara, joka meni lisäajalle ja Ilves voitti 4-3. Kuu nousi, kun olimme menossa nukkumaan.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Maaliskuun tyypillisiä aamukylmiä. Postauskuvana on kirjankansikollaasi, jossa on meidän yhteisiä, luvussa olevia kirjoja, yksi omasta hyllystä keskellä ja lainakirjat sen kahden puolen. Eilen ennen aamuyhdeksää tienreunat ja jalankulkuväylät olivat jäisiä ja muhkuraisia. Teimme lyhennetyn aamulenkin ja poikkesimme ennen kauppaa kirjastoon. Selasimme lehtiä ja lainasimme uutuushyllystä Agatha Christien kirjan Surma suviyössä, joka sisältää kokoelman kirjailijan uran alkutaipaleelta olevia rikosnovelleja. Helena virkkasi pitkin päivää isoäidinneliöitä. Minä tapailin eteenpäin tarinoitani. Iltapäivän aluksi luimme ääneen Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Muistiinpanoistani selvisi, että olen lukenut Nyljetyt ajatukset kesällä 2015. Kello oli puoli kolme, kun lopetimme sen parissa ja joimme teetä parvekkeella. Aurinko paistoi pilvien lomasta. Helena ihaili kuopille painunutta lumihankea vanhalla pellolla. Otin kuvan. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin loppuun Pentti Saarikosken proosateoksen Euroopan reuna, Kineettinen kuva. Matkalla ollaan siinäkin.

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Vallitien laidalta. Helena teki aamulla käsitöitä ja piirsi siinä ohessa. Minä tapailin uusia tarinoita. Tiistaina tuli ensimmäinen tarinakutsu mieleen, koska satoi lunta. Kerroin ja kuvailin sitä. Sain samalla hataran ajatuksen kokonaisen kokoelman hahmosta. Eilen aamuyöllä havahduin unesta seuraavaan tarinaan ja jota kirjoitin aamupäivällä kolmatta sivua. Alkuja, jotka johtavat eteenpäin tai sitten ei. Tällaista taimien kasvatusta oma kirjoittamiseni on ja jolloin on tärkeää, ettei unohda näitä taimiaan, vaan käy välillä katselemassa ja kenties kastelemassa niitä. Pääsimme eilen patikoimaan maaliskuisessa auringonpaisteessa, vaihteeksi Vallitietä Savitaipaleentien varteen. Otimme muutamia kuvia ja palasimme kirjastoon. Palautin kaksi lainaa ja lainasin kolme tilalle, Franz Kafkan novellikokoelman Keisarin viesti ja kaksi William Shakespearen näytelmää, Juhannusyön uni ja Venetsian kauppias. Jatkoimme kauppaostoksille. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Juha Hurmeen kirjaa Nyljetyt ajatukset. Matkakaverukset lähtivät Porista meritse pohjoista kohti. Neljäsosa kirjaa on reissattu. Helena virkkasi iltapäivällä ja katsoi läppäriltä sarjaa. Hän luki välillä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aika. Unilukemisena hänellä on Leena Krohnin teos Näköisyys. Minä luin eilen Pentti Saarikosken proosakirjaa Euroopan reuna. Lainaus sivulta 40: ”Oli niin lämmintä että silmäilin ojanpenkkoja, jos jo olisi leskenlehtiä, vesi lorisi putkesta ojaan, solisi hiekkapohjaisessa ojassa, loiskahteli kivikossa ja hävisi sitten litinällä vesijättömaahan.”

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvetön ja täysikuu paistaa matalalla länsitaivaalla. Otin tämän postauskuvan eilen Luumäen pääkirjastossa, jossa on esillä Unto Mentulan Valon muisti -valokuvanäyttely. Valon leikkiä. Lainasin kaksi novellikokoelmaa, Alberto Moravian Perjantain huvila ja Raija Siekkisen Kalliisti ostetut päivät. Illalla, kun vilkaisin niitä, en saanut syystä tai toisesta makua kumpaankaan. Valikoin silloin lukuun omasta hyllystä Pentti Saarikosken proosakirjan Euroopan reuna, vuodelta 1982. Helena kävi eilen läpi isoäidinneliöpaloja, joita hänelle on kertynyt ja jäänyt odottamaan uusia, tulevia peittoja. Neliöitä taisi olla seitsemänkymmentäseitsemän. Helena sai valmiiksi yhden työn, kaksi villasukkaparia ja heti hän suuntasi tarmonsa innolla seuraavaan aherrukseen. Minä sain myös yhden työn valmiiksi ja nyt odotan vain, mitä aivoista kehkeytyy seuraavaksi. Ajatuksia, unia, tapahtumia, mietteitä, sitä ja tätä kuultua. Jälkijunassa huomasin kirjastossa eilen päivän Etelä-Saimaasta, että Lähi-Idässä on jotain outoa tekeillä. Siitä tuli mieleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jossa – Rahikainen, jos muistan oikein – miettii ääneen, että jos joku normaali ihminen tulisi paikalle ja näkisi heidän, isojen miesten kiskovan ahkioita edes takaisin metsässä ja suolla, tämä pitäisi touhua täysin älyttömänä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Juha Hurmeen yleissivistävää kirjaa Nyljetyt ajatukset, jossa kaverukset Aimo ja Köpi soutavat ja toivon mukaan välillä myös purjehtivat Kustavista merenrannikkoa pohjoiseen. Kun lopetimme lukusession, oli yhä valoisaa. Satoi lunta. Helena luki eilen illalla myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kuudetta osaa, Loimujen aikaan. Minä luin Leena Krohnin uusimman kirjan Näköisyys, joka on täynnä kirjailijan teräviä huomioita kuten hänen teoksensa aina.