Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa sorsa ui eilen Taavetin Palolammessa. Auringon säteet kimaltavat linnun vanaveden kareissa. Eilen aamupuolella Helena piirsi, pelasi pasianssia ja ratkoi ristikoita. Minä muokkasin Kynttilöitä. Ne on sentään sytytetty jo ja puhallettu sammuksiin. Teimme eilen aamulenkin aseman suuntaan. Käännyimme takaisin Koneraudan kohdalla ja kuljimme Palolammen ohi Linnalantielle ja kaupan jälkeen jatkoimme kirjastoon. Lainasimme Parnasson tämän vuoden ensimmäisen numeron ja Matti Laineen dekkarin Pelon liekit. Kuvia postauksessa on eiliseltä ja myös sitä edeltävältä päivältä. Eilen oli aamupäivällä aurinkoista, mutta päivän aikana taivaalle kertyi pilviä. Lämpötila nousi yli kymmenen asteen. Iltapäivällä luimme ääneen kahden tunnin ajan Charles Dickensin romaania Kolea talo. Aloitimme sen lukemisen sunnuntaina ja olemme eilisen lukutuokion jälkeen tarinassa sivulla 84. Jarndycen holhotit ovat saapuneet kotiinsa Bleak Houseen. Helena luki myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kymmenettä osaa Liekkejä laulumailla. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt ja Parnassoa, yhtenä Suvi Aholan esseen Miten kaikki alkoi? Saipan ja Ässien ottelua emme nähneet. Saipa voitti ja jatkaa pelejä välierissä. Hieno suoritus.

Riivaajat

    

Riivaajat

Fedor Dostojevskin romaanista Riivaajat minulle jäi teoksen alkupuolesta epätavallisen valoisa ja leikittelevä tuntuma. Tyyli ja ääni on Dostojevskia, mutta tarina on kepeää operettia eikä synkkää jurotusta, joka on enemmän kirjailijan tavaramerkki. Ikään kuin kirjailija olisi varta vasten päättänyt vaihtaa äänilajinsa kevyemmäksi. Riittää ryppyotsaisuus. Kun kirjassa piestään mieleltään heikkoa naista, tämä nauraa ja nimittelee pieksäjäänsä lakeijakseen. Kaikki pannaan nauruksi ja pilkaksi. Kaksintaistelussa toinen ampuu tahallaan ohi ja toinen kimpaantuu siitä entistäkin enemmän. Koomista ja hullunkurista. Hullunkuriset perheet Venäjän 1800-luvun aateliston parissa, vaikka en tiedä oliko sellaista korttipeliä vielä olemassakaan missään siihen aikaan.

Sinänsä hauskaa lukea sellainen Fedor Dostojevskin kirja, johon ei ollut tutustunut ennen.

Nikolai Vsevolodovits, yksi Riivaajien tärkeä hahmo muistuttaa minusta Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha Pierre Bezuhovia. Riivaajat on julkaistu 1872, mutta sitä ennen se on ilmestynyt käsittääkseni osina lehdissä. Sota ja rauha -teos julkaistiin vuosien 1865-69 aikana, sekin jatkokertomuksena lehdissä eli Dostojevski on varmaan lukenut kanssakirjailijansa suurteosta.

Luettuani Riivaajat puoliväliin tein hullunkurisen huomion: Nykyinen maailmantilanne ja oman maamme poukkoilu ja tekemiset siinä muiden mukana ovat kuin suoraan Dostojevskin komediasta tai kirjoista. Suurta komiikkaa traagisilla asioilla ja venäläisen käsikirjoituksen mukaan. Onko kukaan nolona? Kuka pitäisi meille peiliä?

Teoksen loppuosa, kolmas nide täyttyy riivaajista, sosialismin kannattajista ja kumouksellisista eli kirjailija palaa synkempään aineistoon. Samalla oma arvioni ja arvostukseni kirjasta laskee. Verrattuna muihin lukemiini Dostojevskin teoksiin Riivaajat jää häntäpäähän. Rikos ja rangaistus on selvästi kirjailijan pääteos. Siinä kirjailija sanoi kaiken, mitä hänellä oli sydämellään ja kirjailijan muu tuotanto on enää saman paatoksen variointia ja uudelleen lämmittämistä. Koska kirjailijan ääni kuitenkin kantoi ja tuotti ja teksti meni kaupan, kirjailija tarjosi sitä kansalle.

Riivaajat -teosta en ole lukemassa uudestaan. Alku oli hyvä, mutta loppu meni luritellen.

 

Helenan kuuntelukokemus: Riivaajat

Olen kuunnellut ja vaikuttunut sekä kirjaan että Ilpon ranskan kielen ääntämykseen. Kirjailija kuvaa Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun loppupuolen elämää. Tarinassa on neljä päähenkilöä ja heidän lähipiirinsä, joiden mukana kuljetaan ja eletään. Maaseutukaupungin tapahtumia ja vain kuten kirjailija aina kertoo ja kuvaa upeasti ja monisanaisen rikkaasti. Henkilöitä on paljon, mutta tapahtuu murha ja muutama itsemurha. Dostojevski kuvaa eurooppalaisen yhteiskunta-ajattelun ääriliikkeitä ja kumouksellisen venäläisnuorison toimintaa. Ensin tuntui kuin olisi liikaa ihmisiä, etten pysy matkassa, mutta kun tarina päättyi, alkoi asioita loksahtamaan päässäni. Siis pidin kirjasta kuten kaikista, mitä olen Fjodor Dostojevskiltä lukenut ja kuunnellut. 

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Kun kävin parvekkeella puoli kuuden aikaan, näin kaksi rusakkoa pellolla. Eilen illalla saunan jälkeen näimme yhdeksän kurjen auran lentävän itäsuuntaan. Näimme myös lokin. Kesän merkkejä. Päivän postauskuvana on keväinen kollaasi, jossa on mukana yksi Helenan Dostojevskin Riivaajat -teoksen innoittama luonnos. Eilen aamulla Helena piirsi ja kirjoitti muistiinpanoja läppäriin. Minä muokkasin Kynttilöitä. Teimme kävelylenkin kuutostien pohjoispuolelle ja kuvasimme näkymiä matkalta. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja siinä pitkä objektiivi. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen loppuun Fedor Dostojevskin teoksen Riivaajat. Huomenna maanantaina julkaisemme siitä postauksena luku- ja kuuntelukokemuksemme. Lukusession jälkeen nautimme auringonpaisteesta parvekkeella. Myöhemmin Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kymmenettä osaa Liekkejä laulumailla. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt. Illalla näimme televisiosta nhl-jääkiekkoa Boston vastaan Tampa Bay. Ottelu päättyi 1-2.

Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on luvussa olevia ja lukuun tulevia kirjoja klaffipiirongin kirjoitustasolla. Lainasimme eilen kirjastosta Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kymmenennen osan Liekkejä laulumailla ja seuraavaksi ääneen luettavaksi kirjaksi Charles Dickensin romaanin Kolea talo. Olemme lukeneet sen molemmat ennen ja kerran ääneen. Helena piirsi eilen aamulla, myös kuvitusta tulevaan Riivaajat -postaukseen. Minä muokkasin Kynttilöitä. Lähdimme eilen aamulenkille heti kahdeksan jälkeen. Kuljimme pururataa pitkin itään päin ja kävimme Savitaipaleentien varrella ottamassa kuvan aamukylmän kangistamasta leskenlehdestä. Eilen iltapäivällä luimme Fedor Dostojevskin Riivaajat -teoksen päätökseen. Lukemassamme painoksessa on kuitenkin mukana Liite, jonka kirjailija oli ilmeisesti tarkoittanut teoksen varsinaiseksi lopetukseksi, mutta jonka sensuuri poisti aikoinaan. Luemme sen osion, vajaat neljäkymmentä sivua, tänään. Helena luki eilen loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksännen osan, Ukkosen ääni. Minä luin muutaman sivun Günter Grassin romaania Der Butt. Jätin kesken Boris Pasternakin teoksen Tohtori Zivago kolmenkymmenen sivun jälkeen. Teksti on hyvää ja nautittavaa, mutta kirjassa oli liikaa alkuja ja ihmisiä. Minne hävisivät esimerkiksi ne henkilöt, jotka olivat mukana alussa?

Taavetissa

    

Aamupakkaset jatkuvat. Tänä aamuna oli neljä astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Toissa päivänä ja eilen iltapäivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja parvekkeella saattoi ottaa vähän aikaa aurinkoa. Päivän postauskuvana on kauralastuja vadeilla keittiön pöydällä. Eilen aamulla Helena maalasi, piirsi luonnoksia ja pelasi pasianssia. Minä muokkasin Kynttilöitä. Kymmenen sivua koossa. Teimme aamulenkin pururadan kautta Vallikujalle ja vesitornin ohi alas Patteritietä Linnalantielle ja kauppaan. Poikkesimme kirjastoon ja selasimme lehtiä. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Fedor Dostojevskin Riivaajat -teosta. Seuraava ruumis, kun yksi hurja ampui itseään päähän. Helena leipoi ja paistoi kuunnellessaan kauralastuja. Myöhemmin Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksättä osaa, Ukkosen ääni. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt ja Boris Pasternakin kirjaa Tohtori Zivago. Illan viimeiseksi katsoimme Aki Kaurismäen filmin Ariel.