Riivaajat

    

Riivaajat

Fedor Dostojevskin romaanista Riivaajat minulle jäi teoksen alkupuolesta epätavallisen valoisa ja leikittelevä tuntuma. Tyyli ja ääni on Dostojevskia, mutta tarina on kepeää operettia eikä synkkää jurotusta, joka on enemmän kirjailijan tavaramerkki. Ikään kuin kirjailija olisi varta vasten päättänyt vaihtaa äänilajinsa kevyemmäksi. Riittää ryppyotsaisuus. Kun kirjassa piestään mieleltään heikkoa naista, tämä nauraa ja nimittelee pieksäjäänsä lakeijakseen. Kaikki pannaan nauruksi ja pilkaksi. Kaksintaistelussa toinen ampuu tahallaan ohi ja toinen kimpaantuu siitä entistäkin enemmän. Koomista ja hullunkurista. Hullunkuriset perheet Venäjän 1800-luvun aateliston parissa, vaikka en tiedä oliko sellaista korttipeliä vielä olemassakaan missään siihen aikaan.

Sinänsä hauskaa lukea sellainen Fedor Dostojevskin kirja, johon ei ollut tutustunut ennen.

Nikolai Vsevolodovits, yksi Riivaajien tärkeä hahmo muistuttaa minusta Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha Pierre Bezuhovia. Riivaajat on julkaistu 1872, mutta sitä ennen se on ilmestynyt käsittääkseni osina lehdissä. Sota ja rauha -teos julkaistiin vuosien 1865-69 aikana, sekin jatkokertomuksena lehdissä eli Dostojevski on varmaan lukenut kanssakirjailijansa suurteosta.

Luettuani Riivaajat puoliväliin tein hullunkurisen huomion: Nykyinen maailmantilanne ja oman maamme poukkoilu ja tekemiset siinä muiden mukana ovat kuin suoraan Dostojevskin komediasta tai kirjoista. Suurta komiikkaa traagisilla asioilla ja venäläisen käsikirjoituksen mukaan. Onko kukaan nolona? Kuka pitäisi meille peiliä?

Teoksen loppuosa, kolmas nide täyttyy riivaajista, sosialismin kannattajista ja kumouksellisista eli kirjailija palaa synkempään aineistoon. Samalla oma arvioni ja arvostukseni kirjasta laskee. Verrattuna muihin lukemiini Dostojevskin teoksiin Riivaajat jää häntäpäähän. Rikos ja rangaistus on selvästi kirjailijan pääteos. Siinä kirjailija sanoi kaiken, mitä hänellä oli sydämellään ja kirjailijan muu tuotanto on enää saman paatoksen variointia ja uudelleen lämmittämistä. Koska kirjailijan ääni kuitenkin kantoi ja tuotti ja teksti meni kaupan, kirjailija tarjosi sitä kansalle.

Riivaajat -teosta en ole lukemassa uudestaan. Alku oli hyvä, mutta loppu meni luritellen.

 

Helenan kuuntelukokemus: Riivaajat

Olen kuunnellut ja vaikuttunut sekä kirjaan että Ilpon ranskan kielen ääntämykseen. Kirjailija kuvaa Venäjän keisarikunnassa 1800-luvun loppupuolen elämää. Tarinassa on neljä päähenkilöä ja heidän lähipiirinsä, joiden mukana kuljetaan ja eletään. Maaseutukaupungin tapahtumia ja vain kuten kirjailija aina kertoo ja kuvaa upeasti ja monisanaisen rikkaasti. Henkilöitä on paljon, mutta tapahtuu murha ja muutama itsemurha. Dostojevski kuvaa eurooppalaisen yhteiskunta-ajattelun ääriliikkeitä ja kumouksellisen venäläisnuorison toimintaa. Ensin tuntui kuin olisi liikaa ihmisiä, etten pysy matkassa, mutta kun tarina päättyi, alkoi asioita loksahtamaan päässäni. Siis pidin kirjasta kuten kaikista, mitä olen Fjodor Dostojevskiltä lukenut ja kuunnellut.