Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Pilvistä. Postauskuvana on kollaasi, jossa on lady penkillä ja harakka toisaalla nokkimassa lumikinosta. Eilen myös oli pilvinen sää. Kävelimme aamulenkin pururataa pitkin ja jatkoimme Vallikujaa alikulun kautta Saviniementielle ja kuljimme sitä sähkölinjalle ja palasimme keskustaan kauppaan ja kirjastoon. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja minä otin joitain kuvia kännykällä. Aamupäivä oli enimmäkseen kuvien kanssa puuhaamista. Iltapäivällä luimme ääneen Charles Dickensin romaania Kolea talo. Varoitus juonipaljastuksista: John Jarndyce, joka isännöi Koleaa taloa, kokee aina, jos jokin asia vaivaa häntä, että tuuli kääntyy. Hän on järjestänyt orpojen Adan ja Richardin, kanslerinoikeuden holhottien, elämän niin, että nämä muuttivat asumaan hänen luokseen Koleaan taloon ja heitä kaikkia emännöimään hän otti kolmannen orvon, nuoren suojattinsa, Estherin, jonka hyväntekijä John Jarndyce on ollut vuosikaudet. Taustalla, kaukana Lontoossa kumisee kanslerinoikeus, jossa käsitellään tällä hetkellä lähinnä kuluja. Toisaalla ovat kaukaista sukua olevat aateliset Dedlockit ja heidän kuulumisiaan selvitetään aina välillä. Tämä on kolmas kerta, kun luemme tätä upeaa teosta, joka ottaa lukijaa kädestä ja opastaa hänet 1800-luvun takkatulien ääreen ja hevosvetoisten postivankkurien kyytiin, kynttilöiden valaisemiin käytäviin kummituksineen. Lukusession jälkeen muokkasin Kynttilöitä ja mikä sopii tähän yhteyteen. Myöhemmin eilen Helena luki Matti Laineen dekkaria Pelon liekit ja sen jälkeen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kymmenettä osaa Liekkejä laulumailla. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt, jossa kirjailija liikkuu siinäkin kaukaisessa menneisyydessä, mutta palaa sieltä noin vain yhdellä kynänvetäisyllä takaisin myös nykyhetkeen ja joka nykyisyys on mennyttä 1970-lukua.