Taavetissa

    

Kiirastorstai. Aste pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on pääsiäisaiheinen kollaasi, jossa on kirjaston koristeita ja lautasella Helenan leipomia rahkapiirakoita. Eilen veimme ensimmäisen kerran tälle kesäkaudelle lakanat kuivumaan ulos naruille. Lähdimme aamulenkille puolen yhdeksän aikoihin, ensin kirjastoon ja sieltä mutkan kautta kauppaan. Helena piirsi ja maalasi eilen aamuensimmäiseksi. Minua vaivasi toissailtana Me puhallamme kynttilöitä -tarinani, joka on muutaman vuoden takaa ja josta olen tehnyt kaksi eri versiota. Olen sitä mieltä, että tarina on itsessään kunnossa ja olen pyörittänyt mielessäni mahdollisuutta, voisiko siitä kirjoittaa paremmin – meikäläinen siis – jos tekisin sen hän-muotoon. Niinpä avasin toissailtana uuden tiedoston nimeltä He puhaltavat kynttilöitä. Tyhjän pohjan. En ottanut siihen vanhaa alustaksi, vaan kirjoitan uutta tekstiä, kokeilen ja tapailen. Eilen aamuyöstä havahduin hereille ennen kellonsoittoa ja tämän ”kynttilätarinan” henkilöt ja tapahtumat palautuivat mieleen, nousivat esiin kuin jostain pölyisestä loukosta, jonne ne olivat ilmeisesti päätyneet viimeisen käyttökerran jälkeen. Helena paistoi eilen meille lounaaksi rahkalettuja. Iltapäivällä luimme ääneen parin tunnin ajan Fedor Dostojevskin kirjaa Riivaajat. Myöhemmin Helena luki Philippe Collinin teosta Ritzin baarimestari ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksatta osaa, Miinoitettu rauha. Minä luin Günter Grassin romaania Der Butt ja Daniel Defoen kronikan Ruttovuosi loppuun. Ruttovuosi -teoksessa oli paljon hyvää ja kiinnostavaa, mutta se myös toisti itseään, oli se tarkoituksellista tai ei. Minulle olisi riittänyt lyhempi katsaus.