Terveisiä Taavetista

    

Kevät tuo tullessaan liukkaita teitä ja pihoja, kun iltapäivisin aurinko sulattaa lumipenkkoja, jotka jäätyvät hiekoituksen päälle. Nyt aamulla sataa lunta tuulen mukana ja lumi peittää jäiset kohdat. Eilen sarastuksen aikaan tuli vastaan poikkeuksellisen paljon kulkijoita Taavetin kulmilla. Valo vaikuttaa. Eilen iltapäiväkävelyllä näimme eräällä pihalla kuusiaidassa punatulkun. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet – juonipaljastus, tämä vaara on aina – kirjassa paljastui sellainen yksityiskohta, että Callan kylässä naiset heittävät lautasta eikä mitä tahansa vatia, vaan posliinilautaseksi naamioitunutta, toiselta laidaltaan teroitettua, tasapainotettua heittovälinettä, jolla voi surmata muutaman kymmenen metrin päästä. Revolverimies Roland kiinnostuu tällaisesta tiedosta, vanhasta maailmasta tullut revolverimies, joka kunnioittaa ja palvoo kaikkia aseita. Roland oivaltaa, että he voivat järjestää kylään hyökkääville Susille ansan. Helena jatkaa Joycen Finnegans Wakea ja valikoi Saarikosken Tanssilattia vuorella -runokokoelman unilukemiseksi. Luin eteenpäin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Minä-Marcel kuulee arvovaltaisen päivällisvieraan lyttäävän hänen yli kaiken arvostamansa kirjailijan. Marcelilla on myös sydänsuruja, sillä hänen ihastuksensa ei ole samalla lailla lääpällään poikapoloon kuin tämä häneen. Marcel taitaa olla ihastuksissaan myös ihannoimansa tytön äitiin ja naisiin ylipäätään. Nuori mies on vietävissä.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen illalla kolmen, neljän päivän ikäinen, kapea kuunsirppi tuli näkyviin lännen puolen taivaanrannassa, kun kävimme saunasta jäähyllä parvekkeella. Nettiyhteisön mukaan revontulia leiskui joissain paikoin Luumäkeä. Kävimme illan mittaan parvekkeella ja ikkunasta tiirailemassa, näkyisikö meillekin, mutta emme saaneet sitä armoa. Olisi pitänyt pukea ja lähteä ulos jaloittelemaan. Eilen etenin tasaisesti Roto -käsikirjoituksessa. Lopettaessani työrupeaman olin sivulla 150 ja koko käsikirjoituksessa on nyt 330 sivua. Aloitin Marcel Proustin suurromaanin kolmannen niteen. Sen yläotsake on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa ja alanimike Rouva Swannin ympärillä. Minä-Marcel haaveilee kirjailijan urasta, mutta ei luota omiin kykyihinsä. Hän tuskittelee sen epäilyksen kanssa, ettei hän omaa minkäänlaista kirjallista kykyä. Helena lukee edelleen Finnegans Wakea ja höystää sitä runoilla, viimeksi Sirkka Turkkaa. Stephen Kingin Mustan tornin kirjassa Callan sudet ka-tet kuuntelee isä Callahanin pitkällistä tarinaa elämästään, vampyyreistä ja Mustasta Kolmestatoista, joka on hänen kirkossaan ja josta hän haluaa päästä eroon.

 

Terveisiä Taavetista

    

Neljätoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Tuulta nimeksi. Koska luin Marcel Proustin seitsenosaisen, suomennoksena kymmenosaisena julkaistun Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin, fiktion, muistelman tai verhotun sellaisen, kuvauksen Ranskan seurapiirien elämästä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa – koska luin sen viimeksi vasta reilu vuosi sitten, kirjan tapahtumat ovat yhä hyvin mielessä. Sekin auttaa, että tartuin nyt neljännen kerran Proustiin. Swannin tiessä, sen suomeksi kahtena niteenä ilmestyneissä kirjoissa on kolme jaksoa, ensin Combray, jossa kirjailija esittelee tulevia teemoja. Kertoja on minä -muodossa. Toisessa jaksossa, Swannin rakkaus, kertoja on taustalla, tulee muutaman kerran esiin, mutta enimmän aikaa kuvataan hän -muodossa Swannin ja Odetten tutustumista ja heidän rakkaustarinansa. Swannin tien lyhyessä kolmannessa jaksossa, Paikannimet: nimi, minäkertoja on äänessä, haaveilee tulevista matkoista Italiaan tai Normandiaan, kohtaa Pariisissa puistossa Swannin ja Odetten tyttären Gilberten, he leikkivät yhdessä ja nuori mies rakastuu syvästi. Helena lukee yhä James Joycen – Proustin aikalaisen – Finnegans Wakea ja sängyssä runoja. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet revolverimies Roland on tuskissa niveltulehduksen vuoksi, saa kalliokissan sappea vaivaansa ja he kolme, Roland, Eddie ja Susan kuulevat isä Callahanin elämäntarinan.

Terveisiä Taavetista

     

Pikkulinnut pyrähtelivät eilen vilkkaina Vallitien pensasaitojen oksistossa. Luumäen Taavetin koululaisilla on ollut hieno hiihtolomasää. Tänä perjantaiaamuna talon mittari näyttää yhdeksää astetta ja Ilmatieteen laitos ennakoi koko päiväksi aurikoista. Joycen Finnegans Waken rinnalla Helena on lukenut sängyssä runoja, eilen iltaviimeiseksi Veijo Meren kokoelmaa Ylimpänä pieni höyhen. Se on tullut meille Vantaan Tikkurilan kirjaston poistolaarista. Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet revolverimies Roland esitti tervetuliaisjuhlallisuuksissa sadonkorjuutanssin muinaisesta Gileadista. Viimeinen eloon jäänyt ja ajan unohtama Revolverimies. Gileadin taru päättyi noin tuhat vuotta sitten. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen Swannin tien toisessa osassa, Swannin rakkaus, ylhäisen herra Swannin sydän kokee vahvoja tunteita rakkaansa Odetten takia, joka kohtelee miestä yliolkaisesti. Ymmärrän, että naiset ovat kiinnostuneet tästä lemmekkäästä kirjasta. Siinä ei tyydytä sanomaan kolmella sanalla: Minä rakastan sinua, vaan Proust käyttää siihen yli kaksisataa sivua: Mies sokeana naisen edessä, joka hyväksikäyttää häikäilemättömästi äveriään miesystävänsä kiintymystä. Marcel -kertoja on maininnut kahdesti, että Swannin tarina on samanlainen kuin hänen tiensä siinä vaiheessa, kun hän aikuistui ja alkoi liikkua seurapiireissä sen minkä heikolta terveydeltään pystyi.

Terveisiä Taavetista

    

Torstai aamun herkut. 

 

Pilvet ja auringonpaiste vaihteli eilenkin Luumäen Taavetissa. Iltapäivähetken lämpöasteissa lumi suli paikoin teitten pohjalla loskaksi ja jääti sen yötä kohti. Nyt on neljä astetta pakkasta. Kevät henkii. Valoa riittää päivä päivältä pitempään. Helena alkoi lukea eilen James Joycen Finnegans Wakea. Hän nauttii tekstistä, antaa mennä. Minä luin pitkän rupean Marcel Proustin Swannin rakkautta. Rakkaus, rakastuminen ja mustasukkaisuus kiertävät kehää, jahtaavat häntäänsä. Reissaan kieseissä pimeää Pariisia pitkin. Välillä otetaan vuokrahevonen ja annetaan kiireesti osoite. Ihmiset panettelevat ja parjaavat, ovat tahallaan ilkeitä ja puhuvat pahaa toisistaan selän takana niin kuin ovat tehneet iän ajan. Iltapäivällä istuimme sohvassa, Helena teki käsityötä ja minä luin eteenpäin Kingin Mustan tornin viidettä osaa, Callan sudet. Rolandin ka-tet meni yöllä koko joukko todashiin ja siirtyi seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, näkymätön ryhmä, jonka kadulla kulkijat aavistavat ja ohittavat kiertäen. He halusivat nähdä ruusun ja kuulla sen hyrinän. Mutta ruusu sairastaa. Maailmat ovat vaarassa luhistua. Stephen King ennustelee.

Terveisiä Taavetista

     

Tänään aloitan kymmenettä perättäistä päivää työstämään tätä kirjoituskertaa Roto -käsikirjoitusta. Eilen, kun lopetin olin siinä sivulla sata ja koko käsikirjoitukseen on kertynyt 326 sivua. Ulkona on vielä pimeää, kello on tulossa kuusi ja lämpötila kaksi astetta miinuksella. Helena on lähdössä sauvakävelemään. Helena sai kirjastosta varaamansa Jillianne Hoffmanin jännärin Morfeus ja luki sen eilen yli puolenvälin. Minä otin toisen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä niteen. Kääntäjänä on nyt ja jatkossa edesmennyt Inkeri Tuomikoski, jolta jäi viimeinen osa Proustia suomentamatta ja joka päätösosa on Annikki Sunin tekemä. Suomalaiset naiset ovat käsitelleet Proustia. Kadonneen ajan ensimmäisen kirjan Swannin tien alkuosa Combray oli teemojen esittelyä. Nyt aloittamani toinen nide jakaantuu kahteen osaan, Swannin rakkaus ja Paikannimet: nimi. Swann on jo tuttu Combrayn kaunokirjallisesta esittelystä, mutta uusina tulevat mukaan Verdurinin seurapiiri. Odette, johon Swann rakastuu, kokotti, on myös esiintynyt jo Combrayn tekstissä. Luimme eilen myös eteenpäin revolverimiehien seikkailua siinä oudossa maailmankaikkeudessa, johon heidän tiensä on vienyt Stepehen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet. Aikovatko he taistella Ukkosjylyn Susia vastaan vai ei ja joita vastustajia on suuri ylivoima?

Terveisiä Taavetista

    

Eilen täällä Salpausselällä Luumäen Taavetissa puolenpäivän jälkeen pilvet väistyivät ja lopun päivää aurinko paistoi, oli lämpöasteita, mutta se ei sulattanut vielä lumia. Traktori kuormasi lunta pois katuvarsilta ja pihoilta toisen traktorin lavalle ja kuorma-auton kyytiin ja nämä kuskasivat sen kerrostalomme viereiselle kesantopellolle, niitylle. Tänään on laskiaistiistai. Paikkakunnan koululaisilla on sopivasti hiihtoloma. Helena lukee seuraavaa Perry Masonia: Huoleton amor. Minä sain loppuun Proustin Combrayn. Nautittava lukukokemus yhä edelleen. Teksti on sadan vuoden takaa ja siinä on kiertoilmauksia, kun kirjailija käsittelee uskaliaita aiheita ja niinpä eteen tulee myös sellaisia kohtia, joissa tuntuu, että Marcelin kieli menee solmuun, mutta en antanut sen vaivata mieltäni. Huomioin samalla lailla kuin painatuksessa tulleet virheet. Stephen Kingin Mustassa tornissa jatkoimme Callan susien ääneenlukua. Musta torni -sarjassa Kingin mielessä selkeytyy tarinan jatko – oletan näin – ja se yhtenäinen ote alkaa neljännen osan, Velhon loppuluvussa ja jatkuu loppuun asti. King ottaa esiin luvun 19 ja se on mukana kaikissa käänteissä. Ruusu on toinen käsite, josta Revolverimiehen, Rolandin ka-tet joutuu kantamaan huolta ja Säteet, jotka johtavat väistämättä itse Tornille.