Kevät tuo tullessaan liukkaita teitä ja pihoja, kun iltapäivisin aurinko sulattaa lumipenkkoja, jotka jäätyvät hiekoituksen päälle. Nyt aamulla sataa lunta tuulen mukana ja lumi peittää jäiset kohdat. Eilen sarastuksen aikaan tuli vastaan poikkeuksellisen paljon kulkijoita Taavetin kulmilla. Valo vaikuttaa. Eilen iltapäiväkävelyllä näimme eräällä pihalla kuusiaidassa punatulkun. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet – juonipaljastus, tämä vaara on aina – kirjassa paljastui sellainen yksityiskohta, että Callan kylässä naiset heittävät lautasta eikä mitä tahansa vatia, vaan posliinilautaseksi naamioitunutta, toiselta laidaltaan teroitettua, tasapainotettua heittovälinettä, jolla voi surmata muutaman kymmenen metrin päästä. Revolverimies Roland kiinnostuu tällaisesta tiedosta, vanhasta maailmasta tullut revolverimies, joka kunnioittaa ja palvoo kaikkia aseita. Roland oivaltaa, että he voivat järjestää kylään hyökkääville Susille ansan. Helena jatkaa Joycen Finnegans Wakea ja valikoi Saarikosken Tanssilattia vuorella -runokokoelman unilukemiseksi. Luin eteenpäin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Minä-Marcel kuulee arvovaltaisen päivällisvieraan lyttäävän hänen yli kaiken arvostamansa kirjailijan. Marcelilla on myös sydänsuruja, sillä hänen ihastuksensa ei ole samalla lailla lääpällään poikapoloon kuin tämä häneen. Marcel taitaa olla ihastuksissaan myös ihannoimansa tytön äitiin ja naisiin ylipäätään. Nuori mies on vietävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti