Eilen täällä Salpausselällä Luumäen Taavetissa puolenpäivän jälkeen pilvet väistyivät ja lopun päivää aurinko paistoi, oli lämpöasteita, mutta se ei sulattanut vielä lumia. Traktori kuormasi lunta pois katuvarsilta ja pihoilta toisen traktorin lavalle ja kuorma-auton kyytiin ja nämä kuskasivat sen kerrostalomme viereiselle kesantopellolle, niitylle. Tänään on laskiaistiistai. Paikkakunnan koululaisilla on sopivasti hiihtoloma. Helena lukee seuraavaa Perry Masonia: Huoleton amor. Minä sain loppuun Proustin Combrayn. Nautittava lukukokemus yhä edelleen. Teksti on sadan vuoden takaa ja siinä on kiertoilmauksia, kun kirjailija käsittelee uskaliaita aiheita ja niinpä eteen tulee myös sellaisia kohtia, joissa tuntuu, että Marcelin kieli menee solmuun, mutta en antanut sen vaivata mieltäni. Huomioin samalla lailla kuin painatuksessa tulleet virheet. Stephen Kingin Mustassa tornissa jatkoimme Callan susien ääneenlukua. Musta torni -sarjassa Kingin mielessä selkeytyy tarinan jatko – oletan näin – ja se yhtenäinen ote alkaa neljännen osan, Velhon loppuluvussa ja jatkuu loppuun asti. King ottaa esiin luvun 19 ja se on mukana kaikissa käänteissä. Ruusu on toinen käsite, josta Revolverimiehen, Rolandin ka-tet joutuu kantamaan huolta ja Säteet, jotka johtavat väistämättä itse Tornille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti