Terveisiä Taavetista

    

Olemme viime päivinä tehneet yhdessä aamulenkin sarastuksen aikaan, kun on yhä pakkasta. Pilvetön sää on vallinnut monen päivän jakson ajan Luumäen Taavetissa ja ylipäänsä Suomessa. Kuu näkyy pyöreänä matalalla lännen taivaalla. Idässä on aamuruskon värejä. Postiluukussa oli aamulla odottamassa sekä Luumäen Lehti että Etelä-Saimaa. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin neljännessä osassa Paikannimet: Paikkakunta päähenkilö yrittää kohdata ja tehdä vaikutuksen rannan tyttöihin. Hän menee myös käymään paikkakunnalla lomailevan kuulun taiteilijan ateljeessa. Selviää, että tytöt poikkeavat melkein päivittäin tervehtimässä taiteilijaa ja päähenkilö yrittää saada tämän esittelemään hänet kaunokaisille. Päähenkilö on sellainen tyyppi ja luonne, joka ei saa minun sympatiaani, mutta ehkä se on kirjailijan tarkoituskin, luoda kontrastia. Helena nauttii edelleen Stephen Kingin kirjasta Kalpea aavistus ja Perry Masonin -dekkarista unilukemisena. Kingin Mustan tornin kuudennessa osassa Susannan laulu, pääsimme Susannah-Detta-Mian matkassa vuoden 1999 kesäkuun ensimmäisenä päivänä New Yorkiin. Siinä ajassa ei ole enää mitään tyhjää tonttia, jossa kasvaa ruusu, vaan siinä on tilalla toimitalo. Mutta hyrinä on jäljellä.

Terveisiä Taavetista

    

Yksitoista astetta pakkasta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Tyyntä. Kuu kumottaa melkein täytenä matalalla läntisellä taivaalla. Rusakko hypähteli lumipenkan päällä aitovierellä ja jatkoi Vallitietä pitkin. Roto -käsikirjoitus etenee joka päivä. Olen siinä sivulla 294 ja koko käsikirjoituksessa on 335 sivua. Helena lukee Stephen Kingin kirjaa Kalpea aavistus, T.S.Eliotin Joutomaa -runokoelmaa ja illalla sängyssä Gardnerin dekkaria Perry Mason ja pelokkaat perijät. Olen lukenut sen vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Muistaakseni se osui siihen aikaan, jolloin asuimme Helsingissä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen suomennetun laitoksen neljännessä osassa Paikannimet: Paikkakunta nuori päähenkilö saa silmäniloa nuorten naisten, kukkaanpuhkeavien nuorten naisten parvesta, joka vaeltelee ilakoiden merikylpylän rannalla. Nuori sankari ajelee rattailla hevoskyydillä läheiseen ravintolaan, jossa on illanviettoa, musiikkia, naisia ja olutta ja samppanjaa ja nukkuu seuraavana aamuna yli puolen päivän. Ääneenlukuprojektissa aloitimme Kingin Mustan tornin kuudennen osan, Susannan laulu. Omalaatuinen Mannien heimokunta auttoi taikakaluillaan Rolandin ka-tetia pääsemään taikaovesta muihin maailmoihin, tarkalleen tiettyihin maailmankolkkiin ja täsmällisiin aikakehyksiin. Oi -mäyriäinen Jaken piti jättää mannien hoitoon reissun ajaksi, mutta Oi taisi olla se viimein silaus, joka sai lopulta oven aukeamaan, kun se ryntäsi haukkuen auttamaan nuorta isäntäänsä.

Terveisiä Taavetista

    

Kuu näkyy päivällä, illalla, yöllä ja aamun varhaisena hetkenä. Taivaalla on vähäistä pilviharsoa, mutta sarastus vaalentaa idän ja pohjoisen taivaanrannan. Luimme sitten loppuun Stephen Kingin Mustan tornin viidennen osan Callan sudet. Sen päätössanoissa, jotka on päivätty joulukuussa 2002, vajaa kaksikymmentä vuotta sitten, kirjailija kertoo, että seuraavat kaksi osaa ovat myös valmiina, pääpiirteissään. Nämä Tornin kolme viimeistä osaa ovat selkeämmin yhtä kokonaisuutta kuin muu sarja. Kingillä on ollut vihdoin selvillä itsellään, miten kirjasarja päättyy, mihin se on menossa ja minkä mutkien kautta. Muistan aiemmalta lukukerralta katkelmia, joita tulee vastaan ja odotan niitä innolla. Kirjoittaja pääsee irroittelemaan ja pyörittämään faktaa fiktioon ja piirtää itsensä tarinaan mukaan ja osaksi. Eilen luin vain muutaman sivun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vaihteeksi päähenkilö tarkkailee enemmän muita henkilöitä kuin omaa sisintään ja sydäntään. Teokseen – Paikannimet: Paikkakunta – tulee uusi, merkittävä henkilö markiisi de Saint-Loup ja tietyt jo aiemmin esiintyneet hahmot nousevat toistamiseen ja paremmin näkösälle. Kun luen tätä mahtiromaania ja pyrin lukemaan sen mahdollisimman nopeasti, tarkkaan teoksen kokonaisrakennetta ja sen hahmottumista. Se piirtää pitkän ajankaaren. Helena nauttii Kingin Kalpeaa aavistusta ja Gardnerin Perry Mason -dekkaria Kleptomaanin jäljet. Hän varasi kirjastosta uuden T-S.Eliot -suomennoksen Joutomaa.

Terveisiä Taavetista

     

Pidän varpusista. Samoin talitiaisista ja kyyhkyistä, puluista, rastaista ja pääskysistä, kaikista linnuista, mutta en yhtä paljon variksista ja harakoista. Hienoa seurata, kun vilkas varpusparvi pitää ääntä ja pelmahtelee orapihlaja-aidassa. Eilen Stephen Kingin kuvittelemassa Rolandin maassa, edelleen Mustan tornin osassa viisi, Callan sudet, Roland kysyi väkikokoukselta, folkenilta, pyytävätkö he revolverimiehiä apuun taistelemaan Susia vastaan ja kyllä-huudot kaikuivat äänekkäimpinä ja hiljensivät vastustajat. Roland puhui tarkoituksellisesti muunnettua totuutta näistä Susista ja siitä, minne hän on suunnitellut heidän piilottavan kaksoslapset. Hän harhautti. Callahan kävi Eddien ja Mustan Kolmentoista avulla ensin New Yorkissa ottamassa selvää minne Maineen pelokas kirjakauppias, tontinomistaja ja hänen kaverinsa olivat piileksineet ja lainaamassa kirjan kirjastosta, jossa oli kuva paikkakunnasta ja matkasi sen jälkeen sinne maailmankolkkaan ja jätti kaveruksille viestin, jossa oli jatko-ohjeita. Helena otti lisäannoksen Kingiä lukemalla Kalpeaa aavistusta ja iltaviimeiseksi Perry Masonia. Jatkoin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä kunnes väsymys herpaannutti mielen ja tuli liian vaikeaksi seurata kirjailijan polveilevia, kierteleviä ja kaartelevia lauseita.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen oli keväinen päivä Luumäen Taavetissa. Lumivallit ovat vielä poikkeuksellisen korkeat, mutta lämpöaalto ja auringonpaiste sulattavat niitä. Kovaksitallaantuneet tienpinnat antoivat periksi jalan alla. Teimme puolipäivän jälkeen kävelylenkin Saviniementielle. Olemme lukeneet nyt ääneen seitsemänsataa sivua Stephen Kingin Musta torni -sarjan kirjaa Callan sudet. Nuori Jake -revolverimies yhdessä uskollisen Oi -mäyriäisen kanssa vakoili uuden ystävänsä isää ja sai todisteen siitä, että mies oli mätä omena laarissa. Samalla Jake näki, että Callan kylässä on lukuisia kameroita piilossa, jotka välittävät kuvaa sieltä. Helena aloitti Kingin Kalpean aavistuksen, joka oli ensimmäinen hankkimamme ja lukemamme Kingin kirja ja josta hän ei pitänyt ensimmäisellä kerralla, vaan jätti kesken. Stephen Kingin tyyli ei ollut hänen makuunsa, vaan hän toivoi, että kirjailija kirjoittaisi normaaleja kirjoja. Nyt Kalpea aavistus on herkkua. Minä olen lukenut neljäsosan Marcel Proustin Kadonneen ajan neljättä osaa Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, alanimikkeenä Paikannimet: Paikkakunta. Muutamia sekavaksi ja sotkuun meneviä, pitkiä lausekoosteita on tullut esiin tässäkin kirjassa, mutta jos en saa selkoa niistä toisella tai kolmannellakaan lukukerralla, jätän sen yrityksen ja jatkan tarinaa. En tiedä johtuuko sekavuus suomennoksesta vai onko se originaali?

 

Terveisiä Taavetista

   

Lauantaiaamu sarastaa jo ennen kuutta Luumäen Taavetissa. Eilen oli pilvinen päivä, lämpöasteita puolen päivän jälkeen, kun kävelimme Savitaipaleentietä. Kestopäällyste näkyy vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Vesilätäkkö liikenneympyrässä ja siinä viiruina heijastuksena siirtolinjan kolme johdinkimppua ja kaksi maadoitusjohdinta. Helena luki eilen loppuun Joycen Finnegans Waken. Hän otti seuraavaksi lukuun Stephen Kingin kirjan Kalpea aavistus. Minä aloitin neljännen osan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -megaromaanista. Sen nimi on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, jakso Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö matkaa terveyslomalle Balbeciin, meren rannnalle. Isoäiti on pojan, nuorukaisen seurana, tukena ja turvana ja Francoise -palvelija. Proust kirjoittaa ensivaikutelmiaan ja huomioi seurapiiriä, joka on toisenlainen, johon hän on tottunut Pariisissa. Balbecista seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, jossa revolverimies Eddie käy asioilla Rolandin maailmasta Kingin Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet. Se onnistuu, kun on kapsäkissä Musta Kolmetoista, mutta sen vempaimen hurina tekee ihmisen hulluksi. Eddie tekee suullisen esisopimuksen rakentamattomasta tontista keskellä Manhattania, jossa Ruusu kasvaa.

 

Terveisiä Taavetista

    

Jänikset tekevät jälkiään Luumäen Taavetin lumipenkkoihin. Eilen menin kymmenen jälkeen illalla parvekkeelle ja siellä yksi pitkäkorvainen loikki Vallitietä pitkin. Edellisen jäniksen näimme tiistaina illalla. Joimme teetä keittiössä, kun näin ikkunasta, että jänis tulee Joukolantietä alaspäin. Se jäi istumaan risteykseen katselemaan ja kuulostelemaan, ei mitään erikoista ja kääntyi ympäri. Luin eilen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannen osan Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, Rouva Swannin ympärillä. Päähenkilö riutuu rakkaudesta ja kaipuusta rakkaansa luo, mutta kuolettaa päättäväisesti nämä tunteet sisimmästään. Hän ei ole varma vastapuolen tunteista. Kukaan muu ei voi rakastaa yhtä syvästi. Helena lukee Joycen Finnegans Wakea, mutta sänkykirja on vaihtunut: Gardnerin Kleptomaanin jäljet. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa Callan naiset näyttävät taitojaan lautasen heitossa. Jake ottaa oman Rugerinsa mukaan, kun hän lähtee yöksi ystävänsä luo. Eddie haluaa käydä todashissa New Yorkissa. Oi -mäyriäinen kulkee kuin koira Jaken mukana eli kirjasarja tarjoaa houkutuksia myös lemmikkien ystäville.