Eilen oli keväinen päivä Luumäen Taavetissa. Lumivallit ovat vielä poikkeuksellisen korkeat, mutta lämpöaalto ja auringonpaiste sulattavat niitä. Kovaksitallaantuneet tienpinnat antoivat periksi jalan alla. Teimme puolipäivän jälkeen kävelylenkin Saviniementielle. Olemme lukeneet nyt ääneen seitsemänsataa sivua Stephen Kingin Musta torni -sarjan kirjaa Callan sudet. Nuori Jake -revolverimies yhdessä uskollisen Oi -mäyriäisen kanssa vakoili uuden ystävänsä isää ja sai todisteen siitä, että mies oli mätä omena laarissa. Samalla Jake näki, että Callan kylässä on lukuisia kameroita piilossa, jotka välittävät kuvaa sieltä. Helena aloitti Kingin Kalpean aavistuksen, joka oli ensimmäinen hankkimamme ja lukemamme Kingin kirja ja josta hän ei pitänyt ensimmäisellä kerralla, vaan jätti kesken. Stephen Kingin tyyli ei ollut hänen makuunsa, vaan hän toivoi, että kirjailija kirjoittaisi normaaleja kirjoja. Nyt Kalpea aavistus on herkkua. Minä olen lukenut neljäsosan Marcel Proustin Kadonneen ajan neljättä osaa Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, alanimikkeenä Paikannimet: Paikkakunta. Muutamia sekavaksi ja sotkuun meneviä, pitkiä lausekoosteita on tullut esiin tässäkin kirjassa, mutta jos en saa selkoa niistä toisella tai kolmannellakaan lukukerralla, jätän sen yrityksen ja jatkan tarinaa. En tiedä johtuuko sekavuus suomennoksesta vai onko se originaali?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti