Terveisiä Taavetista

   

Lauantaiaamu sarastaa jo ennen kuutta Luumäen Taavetissa. Eilen oli pilvinen päivä, lämpöasteita puolen päivän jälkeen, kun kävelimme Savitaipaleentietä. Kestopäällyste näkyy vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Vesilätäkkö liikenneympyrässä ja siinä viiruina heijastuksena siirtolinjan kolme johdinkimppua ja kaksi maadoitusjohdinta. Helena luki eilen loppuun Joycen Finnegans Waken. Hän otti seuraavaksi lukuun Stephen Kingin kirjan Kalpea aavistus. Minä aloitin neljännen osan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -megaromaanista. Sen nimi on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, jakso Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö matkaa terveyslomalle Balbeciin, meren rannnalle. Isoäiti on pojan, nuorukaisen seurana, tukena ja turvana ja Francoise -palvelija. Proust kirjoittaa ensivaikutelmiaan ja huomioi seurapiiriä, joka on toisenlainen, johon hän on tottunut Pariisissa. Balbecista seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, jossa revolverimies Eddie käy asioilla Rolandin maailmasta Kingin Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet. Se onnistuu, kun on kapsäkissä Musta Kolmetoista, mutta sen vempaimen hurina tekee ihmisen hulluksi. Eddie tekee suullisen esisopimuksen rakentamattomasta tontista keskellä Manhattania, jossa Ruusu kasvaa.