Jänikset tekevät jälkiään Luumäen Taavetin lumipenkkoihin. Eilen menin kymmenen jälkeen illalla parvekkeelle ja siellä yksi pitkäkorvainen loikki Vallitietä pitkin. Edellisen jäniksen näimme tiistaina illalla. Joimme teetä keittiössä, kun näin ikkunasta, että jänis tulee Joukolantietä alaspäin. Se jäi istumaan risteykseen katselemaan ja kuulostelemaan, ei mitään erikoista ja kääntyi ympäri. Luin eilen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannen osan Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, Rouva Swannin ympärillä. Päähenkilö riutuu rakkaudesta ja kaipuusta rakkaansa luo, mutta kuolettaa päättäväisesti nämä tunteet sisimmästään. Hän ei ole varma vastapuolen tunteista. Kukaan muu ei voi rakastaa yhtä syvästi. Helena lukee Joycen Finnegans Wakea, mutta sänkykirja on vaihtunut: Gardnerin Kleptomaanin jäljet. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa Callan naiset näyttävät taitojaan lautasen heitossa. Jake ottaa oman Rugerinsa mukaan, kun hän lähtee yöksi ystävänsä luo. Eddie haluaa käydä todashissa New Yorkissa. Oi -mäyriäinen kulkee kuin koira Jaken mukana eli kirjasarja tarjoaa houkutuksia myös lemmikkien ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti