Kuu näkyy päivällä, illalla, yöllä ja aamun varhaisena hetkenä. Taivaalla on vähäistä pilviharsoa, mutta sarastus vaalentaa idän ja pohjoisen taivaanrannan. Luimme sitten loppuun Stephen Kingin Mustan tornin viidennen osan Callan sudet. Sen päätössanoissa, jotka on päivätty joulukuussa 2002, vajaa kaksikymmentä vuotta sitten, kirjailija kertoo, että seuraavat kaksi osaa ovat myös valmiina, pääpiirteissään. Nämä Tornin kolme viimeistä osaa ovat selkeämmin yhtä kokonaisuutta kuin muu sarja. Kingillä on ollut vihdoin selvillä itsellään, miten kirjasarja päättyy, mihin se on menossa ja minkä mutkien kautta. Muistan aiemmalta lukukerralta katkelmia, joita tulee vastaan ja odotan niitä innolla. Kirjoittaja pääsee irroittelemaan ja pyörittämään faktaa fiktioon ja piirtää itsensä tarinaan mukaan ja osaksi. Eilen luin vain muutaman sivun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vaihteeksi päähenkilö tarkkailee enemmän muita henkilöitä kuin omaa sisintään ja sydäntään. Teokseen – Paikannimet: Paikkakunta – tulee uusi, merkittävä henkilö markiisi de Saint-Loup ja tietyt jo aiemmin esiintyneet hahmot nousevat toistamiseen ja paremmin näkösälle. Kun luen tätä mahtiromaania ja pyrin lukemaan sen mahdollisimman nopeasti, tarkkaan teoksen kokonaisrakennetta ja sen hahmottumista. Se piirtää pitkän ajankaaren. Helena nauttii Kingin Kalpeaa aavistusta ja Gardnerin Perry Mason -dekkaria Kleptomaanin jäljet. Hän varasi kirjastosta uuden T-S.Eliot -suomennoksen Joutomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti