Pääskyjen aamua valtatiellä Luumäen Taavetissa. Kevyen liikenteen väylällä kuutostien pohjoispuolella tervapääskyt lensivät matalalta suhahtaen aivan vierestä ja ilmassa saattoi nähdä yhtä aikaa parhaimmillaan viisi lintua kääntyilemässä taiturimaisesti. Päivissä on eroa. Englannin naiset selviytyivät eilen jalkapallon EM-turnauksessa välieriin. Tasoitusmaali tuli varsinaisen pelin viime hetkillä ja voitto-osuma jatkopelin aikana. Espanja pelasi hyvin, mutta Englannin naiset olivat fyysisempiä. Huomasi, että loppua kohti molempien joukkueiden pelaajat väsyivät. Tasoitusmaalia edelsi tv-kuvan mukaan arvioiden – minun silmissäni – rike rangaistusalueella, jolloin yleensä tuomitaan puolustajan eduksi. Näin ei tapahtunut kotijoukkuetta vastaan stadionin hurratessa huutomyrskynä. Aiemmin Englannilta oli hylätty yksi maali paitsiona. Yksi espanjalainen pelaaja sai kentän laidalla keltaisen kortin, kai protestoinnista. Luin eilen loppuun sota-ajan valistusupseerin, Erkki Palolammen kirjan Kollaa kestää. Luin sen edellisen kerran viisikymmentä vuotta sitten ja silloin romaanina. Nyt totesin kirjan raportiksi ja kuvaukseksi, jossa oli tosin runsaasti kaunokirjallista väriä. Lopussa laskut menivät minulta jo sekaisin ja luulin, että puolustusrintaman miesluku vajeni miinuksen puolelle. Ymmärrettävästi siinä sekasorrossa kukaan ei kykene kirjaamaan tarkkoja lukuja. Alussa kirjassa oli harras toivomus, että ”ettehän unohda meitä”, Hyrsylän mutkan siiviliväestön taholta, mutta se pyyntö jouduttiin pettämään heti. Sodan kestäessä sotilaat tekivät suunnattomasti muita uhrauksia ja urotöitä, mutta loppusaldona oli kuitenkin, että rauhanteossa kotikonnut ja iso osa Suomea luovutettiin Neuvostoliitolle. Sotiminen on typerää, ei mahda mitään – jo senkin takia, että mitään lopullista tasapainotilaa ei ole tähän maailmanaikaan saavutettu missään. Ikuiset ja pysyvät rajat ovat osoittautuneet historiassa kerran toisensa jälkeen pelkiksi sanoiksi, turhaksi kuvitteluksi ja uskotteluksi.
