Uusi viikko. Erilaisia luontonäkymiä kuutostien kupeessa. Heinät heilimöivät ja mustikat sinistyvät. Eilen naisten EM-jalkapallossa Ruotsi selviytyi kahdeksan parhaan joukkoon. Portugali kaatui viisi nolla. Hollanti oli lohkokakkonen voitettuaan Sveitsin neljä yksi. Hollanti kisaa puolivälierässä Ranskaa vastaan. Katsoimme ties monennenko kerran Sergio Leonen elokuvan Hyvät, pahat ja rumat. Viimeisellä mainoskatkolla pistäydyimme parvekkeelle haistelemaan yöilmaa ja näimme siilin vaeltavan pihanurmikolla. Se mutkitteli Vallitien viertä ja kääntyi talon länsipään taakse näkymättömiin. Helena lukee Doris Lessingin omaelämäkerran toista osaa Varjossa vaeltaja. Toisena kirjana hänellä on Sidney Sheldonin jännäri Pahan kasvot. Toissailtana luettuani Miki Liukkosen romaanin O loppuun, minulla ei ollut valmiina mielessä, minkä kirjan valikoisin seuraavaksi? Päädyin ottamaan omasta kirjavalikoimastamme Kari Aronpuron kokoelman Aperitiff – avoin kaupunki, joka sisältää muun muassa runoa, proosaa, kollaasia, päiväkirjaotteita, tavara- ja muita luetteloita, sähkölaskuja, musta sivu ja meillä olevassa toisessa, 1978 julkaistussa painoksessa lisänä olevia lehtiarvosteluita, kirjan, joka on myös ajankuvaa ja uutta kerrontaa avaavaa tekstiä. Se sopi hyvin Liukkosen kantaan. Luin eilen Aperitiffistä kolme neljäsosaa. Sivumerkinnät tosin puuttuvat, tarkoituksella kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti