Kymmenen astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Pilvistä sateen edellä. Eilen naisten EM-jalkapallossa ottelivat Ranska ja Islanti tasan yksi yksi. Belgia voitti Italian yksi nolla ja kohtaa puolivälierässä Ruotsin. Kesken pelin kävin parvekkeella havainnoimassa luontoa: Siili kulki edestakaisin nurmikolla. Pelin jälkeen menimme vielä hetkeksi parvekkeelle: Kaksi kissaa Vallitiellä ja siili nurmikolla. Lokkeja kauempana tienvieren mäntyjen takana. Helena luki Sidney Sheldonin jännärin Pahan kasvot. Hän on yli puolenvälin Doris Lessingin omaelämäkerran toista osaa, Varjossa vaeltaja. Minä luin loppuun Kari Aronpuron kollaasiromaanin – se se on ehkä virallisesti – jonka esipuhe on vuodelta 1965, samana vuonna, kun kirja ilmestyi ensimmäisen kerran. Toinen painos, joka on meillä, on vuodelta 1978 ja siihen on otettu lisänä tukku kirjallisuusarvosteluja Aperitiffistä sekä päätteeksi muutama sivu kirjailijan päiväkirjaa: Miltä nyt tuntuu Aperitiff, kolmetoista vuotta julkitulon ja kohun jälkeen? Lainasin Luumäen pääkirjastosta Erkki Palolammen kirjan Kollaa kestää. Halusin lukea sen uudestaan. Muistin, että kirja oli erilainen kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Aivan, Kollaa kestää on enemmän raportti ja tosikertomus. Luin eilen sata sivua. Teimme aamulenkin normaalijärjestyksessä. Pilvet väistyivät ja puolikas kuu erottui taivaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti