Tilkankadulla

    

Eilen aamupäivällä satoi räntää, kun kävimme kaupassa ja otimme kuvia Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksen tietyömaasta. Illemmalla pilvet väistyivät ja näimme parvekkeelta Jupiterin ja Marsin. Nyt perjantaina kahtakymmentä vaille kuusi lämpötila on asteen plussan puolella. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Gaz matkaan -käsikirjoitus on sivulla 215. Olen käynyt läpi kaksi kolmasosaa ensimmäisestä osasta. Helena on löytänyt netistä uuden kutomisohjeen ja -mallin pyöröpuikolle. Eilen aamupäivällä hän maalasi akryylillä armeijan kuorma-auton leijumaan avaruuden sineä vasten avaruusaluksen rinnalle ja jätti sen kuivumaan. Tuleeko siihen tänään yksityiskohtia vai sekoittaako hän värejä joskus paremmalla ajalla? Luimme vajaat kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Ivan, keskimmäinen veljistä, yllyttää vangittuna olevaa Mitjaa, esikoista karkaamaan ja pakenemaan Amerikkaan. Muistan ensimmäiseltä lukukerralta, että tästä oli tekstissä, mutta en, toteutuuko karkumatka? Mitja on allapäin siitä, että Ivan ei usko hänen syyttömyyteensä. Alesa, nuorimmainen, uskoo. Mutta kuka on siinä tapauksessa murhaaja? Selviääkö se? Kirjaa on jäljellä vielä yli kaksisataa sivua. Heinrich Böllin Klovni on epäonnistunut klovnin ammatissaan ja rakkaussuhteessaan. Saksassa on protestantteja ja katolisia ja katoliset ovat narranneet hänen rakkaansa omaan joukkoonsa. Siitä voi kiukutella ja soitella ympäriinsä.

Tilkankadulla

    

Neljä kuukautta sitten, syyskuun yhdeksäntenätoista muutimme Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Jätimme Etelä-Karjalan ja Luumäen Taavetin taaksemme. Merkkipäivät seuraavat toisiaan. Yöllä on alkanut sataa lunta ja maa on nyt torstaiaamuna valkoisen lumivaipan alla. Eilen kävelimme taas Munkkiniemen kirjastoon, toisen kerran tällä viikolla. Helenalle oli tullut kaksi varausta, Patricia Highsmithin Ripley -jännäreitä. Minä palautin Shakespearen Hamletin ja lainasin kaksi Paavo Rintalan kirjaa, Sissiluutnantin ja Marian rakkaus. Kun kävelin asiakkaiden poistokirjahyllyn ohi, katseeni osui Norman Mailerin kirjaan Hirvipuisto. Viisikymmentäluvun kirja, painettu Myllykoskella. Otin kirjan reppuuni. Siitä tuli ensimmäinen kirjahankintamme Helsinkiin muuton jälkeen. Erään paluumuuton jälkeen. Emme ole enää varsinaisesti keräilemässä kirjoja emmekä osta niitä lahjoiksi toisillemme, mutta on tiettyjä kirjoja, jotka pitää mielellään lähellään. Jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Olen siinä sivulla 207. Helena järjesteli omia luonnoksiaan ja laittoi illalla akryylivärit ja työpisteen valmiiksi, jotta voi tänään aloittaa kuorma-auton liitosta ja lisäystä kirjan kansikuvaehdotukseen. Hän lukee välillä jotain monista, Highsmithin kirjoista, neljä omassa hyllyssä ja kolme lainassa ja kehuu kirjoittajaa. Olen lukenut puoleen väliin Heinrich Böllin kirjan Erään klovnin mietteitä. Pidän siitä. Luin myös iltapäivällä ääneen kaksikymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Mitja Karamazov odottaa oikeudenkäyntiään ja luostarin taakseen jättänyt nuorin veli, Alesa sukkuloi kyläilemässä eri naisten luona, joilla kaikilla on syvät murheensa ja sydänsurunsa, toinen toistaan vakavammat. Mitähän tästä seuraa? En tosiaan muista.

Tilkankadulla

    

Eilen aamulla näkyi kuunsirppi eteläisellä taivaalla. Myöhemmin aamupäivällä meni pilveen. Lähdimme keskustaan ostoksille. Edellisen kerran olimme ratikalla liikkeellä viime vuonna marraskuussa. Eläintarhanlahden jää oli samalla lailla sulaneen veden alla kuin Pikku Huopalahti. Lunta ei näkynyt. Helena teki ostoksia, minä seurasin mukana, kirjoitin terveisiä kaunokirjoitusvihkoon hänen sovittaessaan lenkkitossuja ja kynäilin uudestaan, kun olimme kahvilla Fazerilla Stokkan kahdeksannessa kerroksessa. Otin muutamia kuvia kännykällä. Palasimme kaupan kautta kotiin. Ehdin käydä eilen läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta kuusi sivua. Helena lukee nyt kahta Highsmithin kirjaa, Ripleyn painajainen ja Tunari. Minä valikoin lukukirjaksi omasta hyllystä Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä. Se on peräisin poistohyllystä, Luumäen Pääkirjastosta, Taavetista. Ehdin lukea sitä eilen kahdeksankymmentä sivua. Tuntuu kotoiselta. Luimme iltapäivällä ääneen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa seurataan Alesa Karamazovia. Kesken luvun huomasin, että ulkona sataa lunta. Sitä pyrytti illan mittaan valkoisen kerroksen pihamaalle ja B-rapulle vievälle kaarevalle rampille ja portaisiin. Nyt, keskiviikkoaamuna sade näyttää pihavalojen valokeilassa enemmän vedeltä ja pihakäytävän lumeen painuneet askeleenjäljet ovat tummuneet.

Tilkankadulla

    

Kävelimme eilen aamupäivällä tuulen puuskiessa Munkkiniemeen kirjastoon. Takaisin tullessa nautimme Mäkkärissä burgeriateriat. Aurinko pilkisti pilvien raosta ja heitti valoviirun veden peittämälle Pikku Huopalahden jäälle. Lumet ovat käyneet vähiin. Helena hahmottelee kuorma-autoa Gaz matkaan -käsikirjoituksen kansikuvaksi avaruusaluksen lisäksi. Kuukausi sitten aloin lukea ja käydä läpi toistamiseen tätä käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 194 ja sivuja on kaikkiaan 837. Luin toisen kerran kertaukseksi Shakespearen Hamletin. Hm, miten se loppu? Eikö kirjailija halunnut, että sankari jäisi henkiin? Entä Shakespeare, voisiko ajatella tai onko lupa edes ajatella, että tekijänä voisi olla työryhmä? Vaikkapa sellainen työryhmä, jossa yksi on varsinainen artisti, jota muut säestävät? Jos voi ajatella, että Shakespearen näytelmät ovat muuttuneet kovasti varsinkin 1600 -luvun alussa, niin silloinhan kirjoittajia on ollut useampia. Helenalla on Hamlet unilukemisena ja muuten hän lukee Patricia Highsmithin kirjaa Ripleyn painajainen. Luimme eilen iltapäivän lukupiirissämme kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Keuhkotautiin kuolevan pojan luona on väenpaljous. Tietenkin hän tekee kuolemaa kotonaan. Kanssaihmiset eivät taida siihen maailman aikaan pelätä bakteereja eikä pöpöjä.

Tilkankadulla

    

Tammikuu on puolessa välissä. Vuoden kolmas viikko alkaa vetisenä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Riittämiin hämäriä, pilvisiä päiviä. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 190. Käsikirjoituksessa on nyt 836 sivua. Kuinkahan kauan työstän tätä kirjoituskertaa? Meneekö huhtikuuhun asti ennen kuin olen käynyt tekstin läpi? Helena lukee Patricia Highsmithin kirjaa, jännäriä Ripleyn painajainen ja välillä William Shakespearen näytelmää Hamlet. Luen uusintana Hamlettia ja olen päässyt siinä viimeiseen, viidenteen näytökseen. Dostojevskin romaanissa Karamazovin veljekset, kirjailija otti valokeilaan ja alusti uuden henkilön, koulupojan ja joka henkilö ja tarina nivoutuu tietenkin Karamazovin veljeksiin. Tapahtuma-aika on syksy, edessä on Mitjan oikeudenkäynti, se mainittiin jo ja muistan nyt, että jatkossa Alesa, nuorin Karamazovien veljeksistä kantaa Mitjan kohtalonhetkien ohella huolta myös kovia kokeneesta, köyhästä, entisestä virkamiesperheestä, jossa vaimo on heikkopäinen, yksi tytär vianaluinen ja koulupoika kuolemassa keuhkotautiin. Alesa toimii uhrautuvaisena, vapaaehtoisena tukihenkilönä, maallikkona ja läheisenä. Tyypillinen asetelma Dostojevskillä. Luimme ääneen eilen noin tunnin ajan ennen kuin siirryimme seuraamaan kevyempää jalkapalloa.

Tilkankadulla

    

Pikkukuusi lähti rapun ulko-oven pielestä, mutta jouluvalot jäivät vielä sentään. Lumet hupenevat pihalta ja märkä maa paljastuu rakennuksen seinustoilta ja puitten ympäriltä. Parhaillaan ei sada. Lämpötila on nyt sunnuntaiaamuna kolme astetta plussaa. Velkuanpolulla Tilkankadulta ylös Mannerheimintielle noustessa oli eilen vielä paikoin reilu kerros jäätä. Helena tekee akvarelleja. Hän luki loppuun Joyce Carol Oatesin kirjan Sisareni, rakkaani ja illalla sängyssä Shakespearen Hamletia. Minä kävin läpi kymmenen sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 180 ja koko käsikirjoitusta on 835 sivua. Ensimmäinen osa on yli puolenvälin. Luimme iltapäivällä ääneen kaksi tuntia Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Kuulustelu tuli selväksi ja Mitja vietiin vankikuljetuksessa pois. En muista yhtään mitä kirjassa tapahtuu seuraavaksi. Sitä on kolmannes jäljellä. Eilen näimme osin kolme jalkapallo-ottelua. Kävimme välillä saunassa ja myöhäisottelun katsoimme vain puoleen väliin.

Tilkankadulla

   

 

Valokuvaamisen harrastus muuttui minun kohdallani, kun hankin vuosia sitten nykyisen kännykkäni. Otin tavaksi napsaista kuvan aina, jos jokin maisema tai yksityiskohta kiinnitti huomioni. Totesin siinä ohessa, että aloin kummasti havaita aina enemmän kuvattavaa. Eilen tiskatessani astioita ja asetellessani niitä pellavaliinalle odottamaan kuivaamista, liinalle kellumaan jäävät pisarat vaativat minua hakemaan kännykän. Lämmin säätyyppi jatkuu. Pihan poppelien muodostamaa kaarta seuraava kulkuväylä kiiltelee jäisenä ja märkänä. Eilen aamukymmenen aikaan kävelimme Mannerheimintiellä kauppareissulla. Risteyksen työmaalla räjäytettiin ilmeisesti kalliota. Gaz matkaan -käsikirjoitus on sivulla 170. Olen lukenut puoliväliin uudestaan Shakespearen Hamletia. Helena vilkaisi sitä eilen pyykkituvassa. Hän aikoo lukea sen Oatesin Sisareni, rakkaani -kirjan jälkeen. Iltapäivällä luimme noin kolmekymmentäviisi sivua Mitja Karamazovin kuulustelua. Mitja väittää olevansa syytön siihen veritekoon, josta häntä syytetään. En muista miten se asia oli eikä Helenakaan muista. Luimme molemmat itseksemme Dostojevskin Karamazovin veljekset ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, mutta aika vähän siitä muistaa, luostarinvanhimman kalmon haisemassa, Mitjan verisenä ja sen jälkeen hummaamassa järjettömästi.