Neljä kuukautta sitten, syyskuun yhdeksäntenätoista muutimme Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Jätimme Etelä-Karjalan ja Luumäen Taavetin taaksemme. Merkkipäivät seuraavat toisiaan. Yöllä on alkanut sataa lunta ja maa on nyt torstaiaamuna valkoisen lumivaipan alla. Eilen kävelimme taas Munkkiniemen kirjastoon, toisen kerran tällä viikolla. Helenalle oli tullut kaksi varausta, Patricia Highsmithin Ripley -jännäreitä. Minä palautin Shakespearen Hamletin ja lainasin kaksi Paavo Rintalan kirjaa, Sissiluutnantin ja Marian rakkaus. Kun kävelin asiakkaiden poistokirjahyllyn ohi, katseeni osui Norman Mailerin kirjaan Hirvipuisto. Viisikymmentäluvun kirja, painettu Myllykoskella. Otin kirjan reppuuni. Siitä tuli ensimmäinen kirjahankintamme Helsinkiin muuton jälkeen. Erään paluumuuton jälkeen. Emme ole enää varsinaisesti keräilemässä kirjoja emmekä osta niitä lahjoiksi toisillemme, mutta on tiettyjä kirjoja, jotka pitää mielellään lähellään. Jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Olen siinä sivulla 207. Helena järjesteli omia luonnoksiaan ja laittoi illalla akryylivärit ja työpisteen valmiiksi, jotta voi tänään aloittaa kuorma-auton liitosta ja lisäystä kirjan kansikuvaehdotukseen. Hän lukee välillä jotain monista, Highsmithin kirjoista, neljä omassa hyllyssä ja kolme lainassa ja kehuu kirjoittajaa. Olen lukenut puoleen väliin Heinrich Böllin kirjan Erään klovnin mietteitä. Pidän siitä. Luin myös iltapäivällä ääneen kaksikymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Mitja Karamazov odottaa oikeudenkäyntiään ja luostarin taakseen jättänyt nuorin veli, Alesa sukkuloi kyläilemässä eri naisten luona, joilla kaikilla on syvät murheensa ja sydänsurunsa, toinen toistaan vakavammat. Mitähän tästä seuraa? En tosiaan muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti