Valokuvaamisen harrastus muuttui minun kohdallani, kun hankin vuosia sitten nykyisen kännykkäni. Otin tavaksi napsaista kuvan aina, jos jokin maisema tai yksityiskohta kiinnitti huomioni. Totesin siinä ohessa, että aloin kummasti havaita aina enemmän kuvattavaa. Eilen tiskatessani astioita ja asetellessani niitä pellavaliinalle odottamaan kuivaamista, liinalle kellumaan jäävät pisarat vaativat minua hakemaan kännykän. Lämmin säätyyppi jatkuu. Pihan poppelien muodostamaa kaarta seuraava kulkuväylä kiiltelee jäisenä ja märkänä. Eilen aamukymmenen aikaan kävelimme Mannerheimintiellä kauppareissulla. Risteyksen työmaalla räjäytettiin ilmeisesti kalliota. Gaz matkaan -käsikirjoitus on sivulla 170. Olen lukenut puoliväliin uudestaan Shakespearen Hamletia. Helena vilkaisi sitä eilen pyykkituvassa. Hän aikoo lukea sen Oatesin Sisareni, rakkaani -kirjan jälkeen. Iltapäivällä luimme noin kolmekymmentäviisi sivua Mitja Karamazovin kuulustelua. Mitja väittää olevansa syytön siihen veritekoon, josta häntä syytetään. En muista miten se asia oli eikä Helenakaan muista. Luimme molemmat itseksemme Dostojevskin Karamazovin veljekset ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, mutta aika vähän siitä muistaa, luostarinvanhimman kalmon haisemassa, Mitjan verisenä ja sen jälkeen hummaamassa järjettömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti