Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Norman Mailerin kirjan Muinaiset illat. Sen takakannessa on tuhansien vuosien takaisen egyptiläisen ylimyksen kuva. Ehkä se on faaraon kuva. Sen ei tarvitse eikä pidä olla näköinen. Huonon kuvan faaraosta maalaava voi joutua rangaistuksi ja tapetuksi, sovittamaan verellään väärän tekonsa. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on enemmän seikkailukirja, jos luotan muistiini ja jos vertaa Mailerin Muinaiset illat -teokseen. Molempien kirjailijoiden tekstistä saan kuitenkin sen mielikuvan, että aikojen ja tapojen eroista huolimatta olemme samoja ihmisiä nyt ja kaukaisessa menneisyydessämmekin. Mailerin kirjaa on syytetty verkkaan eteneväksi. Samaa mieltä. Luin sen kymmenessä päivässä, mutta alun tapahtumat olivat enää utuisena muistissa, kun pääsin loppuun ja tarina kiertyi takaisin alkuun. Nimiä hukkui matkalla. En pidä sitä onnistuneinpana Mailerin kirjana. Kuitenkin hän on paininut kymmenen vuotta tämän kertomuksen parissa. Jokin on saanut hänet tekemään sellaisen työmäärän. On lauantaiaamu. Heräsimme yöllä katsomaan Yhdysvaltain ja Vietnamin välistä jalkapallo-ottelua, mutta jatkoimme unia ensimmäisen puoliajan jälkeen. Eilen oli kolme ottelua. Ennakko-odotusten vastaisesti Kanada jäi maalittomaan tasapeliin Nigeriaa vastaan, mutta Sveitsi voitti Filippiinit kaksi nolla ja Espanja otti kolme nolla voiton Costa Ricasta. Eilen kävimme puolilta päivin kaupassa ja myöhemmin iltapäivällä kiersimme Pikku Huopalahden rannassa.

Tilkankadulla

   

 

 Suomalainen Lina Lehtovaara on kentällä tänään erotuomarina, kun Nigeria ja Kanada ottelevat Uuden Seelannin ja Australian järjestämissä jalkapallon naisten MM-kisoissa. Eilen avajaispäivänä oli kaksi ottelua: Uusi Seelanti voitti Norjan yksi nolla ja Australia Irlannin yksi nolla. Avajaisissa oli esillä alueen vanha kulttuuri. Oikein. Katsoin tätä esitystä kuitenkin kahtalaisissa tunnoissa, sillä kolonialismi tulee mieleen, ihmisten jako sivistyneisiin ja alkuasukkaisiin, hallitsijoihin ja alistettuihin, hyviksiin ja pahiksiin, meihin ja muihin. Kaksinaismoraalia, jokin väittää sisälläni. Nyt aamulla oli meillä säheltämistä ennen kuin saimme ottelun näkymään telkusta. Eilen teimme aamupäivällä yhdistetyn ulkoilu- ja kauppakierroksen ja otimme muutamia kuvia kesäisestä luonnosta. Helena on tehnyt omiaan läppärinsä ja työpöytänsä ääressä ja virkannut, kun hän istuu katsomassa telkkua. Minä olen loppuluvuissa Norman Mailerin kirjassa Muinaiset illat. Mietin kirjailijan mietteitä ja hänen mahdollista sanomaansa tässä teoksessa: Viestiikö hän sitä, että despootteja oli ennen ja on nyt, jumalien asemaan korotettuja yksilöitä? Varoittaako kirjailija mustavalkoisesta ajattelusta, vihasta, sotaisuudesta, vastakkainasettelusta, nationalismista? Nationalismi on pahaa, kun se on muiden maiden nationalismia, mutta omalla kohdalla se on oikein. Niinkö? Ovatko nationalismi ja rasismi kytköksissä tai peräti saman kolikon eri puolia? Missä moraali tulee kuvaan mukaan ja kenen määrittelemänä?

Tilkankadulla

    

Maailman parhaat jalkapalloilevat naiset aloittavat tänään mestaruustaistonsa. Suomen joukkue ei selviytynyt mukaan. Käytännössä koko itäinen Eurooppa puuttuu kisoista, yksistä ja toisista syistä. Eilen kävin bussikyydillä Lakiston maisemissa tutustumassa marja- ja sienitilanteeseen. Mustikoita oli niukasti ja marjat pieniä. En nähnyt sieniä. Mennessä heti Kehä kolmosen jälkeen bussi joutui odottamaan pysäkiltä lähtiessä, kun kaurisemo ja kaksi vasaa oli tiellä. Metsässä näin kaksi sammakkoa ja pysäkillä poislähtiessäni huomasin maassa kuolleen talitiaisen. Olikohan se liikenteen uhri? Meillä on ollut nyt muutaman päivän ajan jälleen molemmilla oma läppäri käytössä. Helena on totutellut masiinaan. Sen ohella hän on aloitellut uutta virkkausprojektia. Hänellä on unikirjana yhä Doris Lessingin kirja Kissoista. Minä luin eilen loppuun Kuningatarten kirjan Norman Mailerin teoksesta Muinaiset illat ja aloitin Faraon kirjan. Alle kaksisataa sivua jäljellä. Viimeinen osa siitä on Salaisuuksien kirja. Kun saan tämän lukuprojektin päätökseen, avaan ehkä Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Tykyttää sillä lailla. Luin myös sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena.

Tilkankadulla

    

Tänään on kymmenen kuukautta muutosta Helsingin Pikku Huopalahteen. Paljon on sinä aikana Helena tehnyt uusia akvarelleja ja luonnoksia, täyttänyt luonnosvihkoja ja virkannut isoäidinneliöitä. Minä olen ahertanut Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Tekstin kolmas osa on tehty alusta loppuun täällä Helsingissä ja sen lisäksi olen työstänyt koko tekstiaineistoa mennen tullen useaan kertaan. Nyt käsikirjoitus odottaa läpilukua. Olen lähdössä nyt aamulla bussilla Nuuksioon. On marjojen ja sienten aika. Eilen aamulla teimme aamukävelyn kiertäen rannan kautta ylös Tilkanmäelle ja Korppaanmäelle – ovatko ne eri kallioita? – ja poikkesimme Ruskeasuon Teboilille kahville ja munkkirinkelille. Helena luki loppuun Graham Greenen Pakoteitä. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Norman Mailerin kirjasta Muinaiset illat. Yö on siinä lopuillaan ja isoisoisä vaikenee välillä, kun hän huomaa, että vain nuori poika on hereillä. Pojan isä on nukahtanut ja pojan äiti ja farao ovat poissa, missä ovatkaan. Luvussa on Kuningatarten kirja ja faraota vihaavat henkilöt tekevät loitsujaan. Isoisoisä, koska mies elää neljättä elämäänsä. Henkien, rajattomien yksinvaltiaiden ja orjien maa ja aikakausi.

Tilkankadulla

    

 Naisten viikko. Eilen maanantaina kaikki näkyi Kaunis kesäpäivä -blogissa niin kuin pitääkin. Näin tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa. Eilisaamun ikkunanpesu riitti liikunnaksi Helenalle, joten ulkoilimme vain kauppareissun verran. Helena etsi ja valikoi lisäksi lankalaatkoistaan ja -valikoimastaan materiaalia seuraavaan projektiin. Jalkapallon naisten MM-kisat alkavat ylihuomenna ja kotikatsomo juhlistaa niitä käsitöin. Kiersimme eilen kaupalle rannan ja Tilkantorin kautta. Sulkasatoinen urossorsa ui lahdella. Valkoposkihanhet lepäsivät parvena vielä multaisella, tulevalla nurmikaistalla. Kuvasin maisemaa. Taivaalla oli pilvihöytyviä. Maitohorsmat kukkivat. Helena on loppusivuilla Graham Greenen kirjaa Pakoteitä. Hän käy yhä läpi Doris Lessingin kirjaa Kissoista, kirjoittaa jotain läppärille ja välillä kynällä vihkoon. Minä olen lukenut yli puolet Norman Mailerin teoksesta Muinaiset illat. Luin loppuun Vaununajajan kirjan ja aloitin Kuningattarien kirjan. Sodasta haaremiin. Sotaosio pani ajattelemaan Homeroksen Iliasta. Luin myös sivun Kafkan kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena. Olen kirjan puolivälissä.

  

Tilkankadulla

    

Mikä oli vikana eilisessä Kaunis kesäpäivä -blogin postauskuvassa, kun sen tilalla oli blogit.fi:n ”rinkula” harmaalla pohjalla? Oliko kuva liian uskallettu, alastomista kivistä aseteltu hahmo, josta tulee mielikuva raskaana olevasta naisesta? Olen huomannut, että näitä rinkulapostauksia on alkanut esiintyä viime aikoina päivittäin, siis ainakin kulttuuriblogien osastolla, kaikkiin blogeihin niitä ei näemmä hyväksytäkään. Kokeillaan sopiiko postauskuvaksi näkymä Helsingin Tilkantorin rannasta, jonka otin eilen kauppareissulla? Samalla reissulla kalalokki päivysti kerrostalopihallamme ja meriharakka seisoi mallina Tapanilan asemarakennuksen harjalla. Olen yhä kaukaisessa muinaisuudessa Norman Mailerin kirjassa Muinaiset illat. Luin eilen myös sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Kirjoitan postaustekstejä, päiväkirjaani ja täytän kaunokirjoituksella vihkoa, joka päätyy tulevaisuudessa Helenan käsiin. Viikko sitten, samoin sunnuntaina, sain Gaz matkaan -käsikirjoituksen stilisoitua. Nyt odottelen oikeaa hetkeä lukeakseni sen jälleen kerran. Helena pesi eilen aamulla makuuhuoneen ikkunan ja parvekkeen oven lasit. Hänellä oli sellainen into. Olin avustamassa ikkunan aukaisemisessa ja pitämässä siitä kiinni. Muuten Helena on työstänyt omia luonnoksiaan, tehnyt kirjallisia merkintöjä, ollut vuorostaan läppärillä ja virkannut telkun ääressä. Hänellä on kesken luvun Graham Greenen Pakoteitä. Tänään maanantaiaamuna, kun saamme laitettua päivän postauksen maailmalle, juomme aamuteen ja pesemme olohuoneen ison ikkunan.

Tilkankadulla

    

 Tässä eräänä päivänä Helena otti järjestelmäkameran pitkällä objektiivilla mieleisen kuvan Pikku Huopalahden rannan pohjukassa olevasta kiviasetelmasta. Vastarannalta, Tapanilan aseman edustalta. En tiedä onko teoksella nimeä? Eilen teimme jälleen aamuaikaisen kamerakiertelyn merenlahden laitaa. Keskikesän korkeat kaislat peittävät osin veden näkyvistä. Iso lokki nokki raatoa kävelytiellä. Raato osoittautui kaniksi. Näimme emokanin ja kaksi pientä kerrostalon piha-aidan juuressa. Kaksi meriharakkaa, kottaraisia ja lahdella uimassa valkoposkihanhien parvi. Luin sivun Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Norman Mailerin kirjasta Muinaiset illat olen lukenut kolmasosan, kolme ensimmäistä kirjaa, Kuolleen miehen, Jumalten ja Lapsen kirjan ja aloitin Vaununajajan kirjan. Verkkaan edeten. Mieleen tulee Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja toisaalta Stephen Kingin kirjat, joissa kuullaan ja tajutaan mitä toinen ajattelee. Vieläkö kiinnostaa? Helena hämmästelee. Hänellä on yhä kesken Graham Greenen Pakoteitä ja hän tutkii yhä Doris Lessingin tekstiä Kissoista ja tekee muistiinpanojaan. Välillä hän virkkaa telkun ääressä yksivärisiä isoäidinneliöitä.