Luin eilen loppuun Norman Mailerin kirjan Muinaiset illat. Sen takakannessa on tuhansien vuosien takaisen egyptiläisen ylimyksen kuva. Ehkä se on faaraon kuva. Sen ei tarvitse eikä pidä olla näköinen. Huonon kuvan faaraosta maalaava voi joutua rangaistuksi ja tapetuksi, sovittamaan verellään väärän tekonsa. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on enemmän seikkailukirja, jos luotan muistiini ja jos vertaa Mailerin Muinaiset illat -teokseen. Molempien kirjailijoiden tekstistä saan kuitenkin sen mielikuvan, että aikojen ja tapojen eroista huolimatta olemme samoja ihmisiä nyt ja kaukaisessa menneisyydessämmekin. Mailerin kirjaa on syytetty verkkaan eteneväksi. Samaa mieltä. Luin sen kymmenessä päivässä, mutta alun tapahtumat olivat enää utuisena muistissa, kun pääsin loppuun ja tarina kiertyi takaisin alkuun. Nimiä hukkui matkalla. En pidä sitä onnistuneinpana Mailerin kirjana. Kuitenkin hän on paininut kymmenen vuotta tämän kertomuksen parissa. Jokin on saanut hänet tekemään sellaisen työmäärän. On lauantaiaamu. Heräsimme yöllä katsomaan Yhdysvaltain ja Vietnamin välistä jalkapallo-ottelua, mutta jatkoimme unia ensimmäisen puoliajan jälkeen. Eilen oli kolme ottelua. Ennakko-odotusten vastaisesti Kanada jäi maalittomaan tasapeliin Nigeriaa vastaan, mutta Sveitsi voitti Filippiinit kaksi nolla ja Espanja otti kolme nolla voiton Costa Ricasta. Eilen kävimme puolilta päivin kaupassa ja myöhemmin iltapäivällä kiersimme Pikku Huopalahden rannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti