Tilkankadulla

    

Myrskyää täällä etelärannikolla. Tuuli voimistui jo illalla. Tänään on Varpun ja Vaulan nimipäivä, joten nimitetäänkö tätä vastaisuudessa ”Varpumyrskyksi”? Eilen syyskuun yhdeksäntenätoista annoimme toisillemme lahjoja merkkipäivän kunniaksi – vuosi Tilkankadulla – Helena soi minulle pienen luonnosvihon ja minä hänelle kaunokirjoituksella raapustetun päiväkirjan, joka alkaa heinäkuun alkupuolelta tänä vuonna ja jatkuu elokuun loppupuolelle. Otin kännykällä kuvia muutamista Helenan luonnosvihon piirroksista. Kissat aidalla oli värikkäin niistä. Eilen teimme myös retken Triplaan, katsomaan muun muassa haudekattilaa. Se kelpasi ja ostimme sen ja samalla sinisen muovikauhan ja Helenalle t-paidan. Pääsimme samalla lipulla takaisin. Kun jäimme pois bussista Paciuksenkadulla ja tulimme Pikku Huopalahden rantaraitille, oli kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Avaraa maisemaa ja luontoa. Kesällä heinäkuun viimeisinä päivinä, kun aloin käydä läpi viimeistä kertaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta, naputtelin oheisena muutamaan otteeseen muistiinpanoja mielessä hautuvasta tarinasta tai ideasta. Otin sitä varten uuden tiedoston ja annoin sille myös nimen – Onnen poika. Toissailtana luin nämä muistiinmerkintäni ja eilen tein Onnen poikaan pientä, varovaista hahmottelua. Helena jatkaa yhä puserontekoa. Punaiselta näyttää. Hänellä on nyt unilukemisena päiväkirjavihkoni. Paluu kesään. Minä olen puolivälissä Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Siinä kreikkalaiset ja ateenalaiset ylpeästi tuovat julki demokraattisuuttaan ja uudenaikaisuuttaan, joka ei kohdistu kuitenkaan naisiin eikä työtätekeviin orjiin, vaan vapaisiin miehiin. Kirja käy kuumemmaksi, kirjoja poltetaan, jo kirjojen alkutaipaleella ja tälle vuosisadalle ja -tuhannelle asti.

Tilkankadulla

    

 Vuosi sitten muutimme tällä päivämäärällä Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahteen. Se oli silloin maanantai. Olemme eläneet vuodenkierron tällä alueella, syksystä syksyyn. Eilen kiersimme Pikku Huopalahden ympäri Paciuksenkadulle, sillan yli ja takaisin. Helenalla oli iso kamera ja minä kuvasin kännykällä. Eilen aamulla postitin Gaz matkaan -tarinan maailmalle. Kirjoitin saatesanat siihen valmiiksi jo viime keväänä, kun kuvittelin saaneeni tekstin valmiiksi. Sen jälkeen luin ja stilisoin sitä uudestaan ja uudestaan. Iltapäivällä siistin läppärillä olevat tekstitiedostot. Otin neljä kansiota, joihin tuli vuosikertatiedostoja ja eri versioita. Yksi kansio tuli Gazin vaiheille, yhteen tallensin vanhoja päiväkirjoja, yhteen Kaunis kesäpäivä -blogin julkaisut ja yksi kuunnelmakokeiluille. Helena jatkaa vielä kutomustaan. Hän lukee Hitchcockin tarinoita takavuosien kioskikirjasta, jollainen on tullut jostain antikvariaatista. Minä luin eilen sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja Irene Vallejon kirjaa Papyrus. Olen lukenut siitä yli kolmanneksen. Kirjailija mainitsee huvittuneena, että hänen tätä tekstiä kirjoittaessaan Bob Dylan palkittiin nobelilla ja siitä nousi kova haloo. Kuitenkin siinä kirjallisuus palasi juurilleen, aikaan ennen kuin tarinat tulivat kirjaimina paperille, pergamentille ja papyrukselle.

Tilkankadulla

    

Ajelimme eilen päivällä bussikyydillä Hakamäentietä Pasilaan, Ilmalaan ja aseman ohi Kalasatamaan. Urbaania maisemaa, jota hahmottaa vain vähän kerrassaan. Kuvasin seitsemännen kerroksen terassilta Kalasataman tornitaloja ja kaistaleen vettä, jota näkyy rakennusmassan välistä. Eilen aamupäivällä valmistelin Gaz matkaan -käsikirjoituksen siihen kuntoon, että voin lähettää sen tänään muutamalle valitulle kustantajalle. Tämä läppäri ei tunne suomen kielen oikolukua eli se jäi tekemättä. Ikään kuin vuoropuheluna Irene Vallejon Papyrus-kirjan kanssa – on kieliä, jotka häviävät. Siinä ei auta edes seitsemänsataa kiloinen, muinainen Rosettan kivi eikä siitä nimensä saanut Rosetta -ohjelma, joka pyrkii säilyttämään kieliä tässä yhtenäistyvässä maailmassa. Helena kutoi eilen aamupuolella. Illalla katsoimme jalkapalloa ja luin muutaman sivun Papyrusta. Olen lukenut siitä neljäsosan. Pidän Vallejon keskustelevasta, puhuvasta tyylistä, jossa hän kertoo omia huomioitaan ja tuntemuksiaan eikä vetäydy akateemisen fraasikuoren taakse.

Tilkankadulla

    

Tällainen värikäs, kirjava tupsu lankaa on jäänyt tähteeksi Helenan eiliseltä monen tunnin kudontarupeamalta. Pusero on vielä vähän kesken. Kauppareissulla eilen Tilkankadun asvalttia koristivat keltaiset koivunlehdet ja pienet, ruskeat koivunsiemenet. Kerrostalon ylle pilvien keskeen repeytyi laikku sinitaivasta. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Sivuja siihen kertyi 841. Eilen raakkasin ja poistin sivun verran. Seuraava vaihe on kokeilla koneen oikolukutoimintoa, miten se löytää kolmet peräkkäiset kirjaimet ja muut karkeimmat virheet. Annan koneen käydä tekstin läpi. En lue sitä. Luen muuta, eilen sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja neljäkymmentä sivua Papyrusta. Helena pyysi minua kertomaan siitä, kun istuimme iltaviimeiseksi sohvalla ja odotimme jalkapallo-ottelun alkua. Siitä on kaksi vuotta, kun hän luki Papyruksen, mutta se on jäänyt jo muiden kymmenien kirjojen lukukokemusten taakse. Helena muistaa pitäneensä kirjasta, mutta hän muistaa myös, että olisi kaivannut siihen kuvia, mutta niitä kirjassa ei ole. Irene Vallejon Papyrus on pelkkiä kirjainmerkkejä paperilla. Eilen pääsin siinä pergamenttiin, joka tuli kehityksessä, kirjan tiessä, vuoroon papyrus-kaislan jälkeen, eläinten pingoitettuja ja kaltattuja ja hiottuja nahkoja, joille voi kirjoittaa ja piirtää ja jotka kestävät kaislaa paremmin.

Tilkankadulla

   

 

 Arviointini ei osunut kohdalleen. En päässyt eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta loppuun. Kävin siitä läpi kaksikymmentäyksi sivua. Muutoksia tuli niin paljon, että edistyin hitaammin kuin laskin. Helenakaan ei saanut kutomustaan valmiiksi. Hihat ovat kesken. Reippailimme eilen aamupuolella Munkkiniemeen kirjastoon. Palautimme neljä kirjaa ja lainasin varaamani Irene Vallejon tietokirjan Papyrus, alanimikkeeltään Kirjan katkeamaton tarina. Muistan tämän kirjan, kun se tuli pari vuotta sitten suomeksi. Helena luki sen silloin, mutta minä siirsin sen tuonnemmaksi. Luin sitä eilen seitsemänkymmentä sivua. Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas. Se oli pyyhkiytynyt mielestä, vaikka se on varmaan mainittu koulun historiantunneilla. Aristoteles opetti Aleksanteria. Ptolemaios oli Aleksanterin ystävä ja henkivartija ja hänestä tuli Egyptin hallitsija. Ptolemaiosten sukuketju hallitsi vuosisatoja Egyptiä. Lawrence Durrellin Alexandria-kvartetti sijoittuu Egyptiin eikä Kreikkaan niin kuin olen luullut. Yksi niitä kirjoja, jotka olen ajatellut joskus lukevani. Henry Miller mainitsee Durrellin. Irene Vallejo kirjoittaa Papyruksen Prologissa, että häntä pelottaa ensimmäisten rivien kirjoittaminen. Teksti on kuitenkin näin lukijasta vapautuneen ja innostuneen tuntuista, luontevaa.

Tilkankadulla

    

 Tähtiä taivaalla aamulla puoli kuusi Helsingin Pikku Huopalahdessa, Jupiter ja Orionin tähdistö. Lämpötila alle kahdeksan astetta. Eilen oli aurinkoa ja pilviä ja lätäköitä, kun lähdimme kaupalle. Joku oli kirjoittanut Love roskahuoneen ikkunaan. Auton konepeltiä ja tuulilasia koristivat vesipisarat ja varisseet lehdet. Kävin eilen läpi viisikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Saanko tämän viimeisen kirjoituskerran päätökseen tänään? Siellä on tulossa epätasaisempi jakso, joten varma ei voi olla. Helenan kudonnainen tulee kai sekin valmiiksi tänään. Elämme näin synkronissa keskenämme. Luin eilen loppuun Merete Mazzarellan kirjallisuusaiheisen Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst, viimeiset rivit vähän ennen kello yhtätoista iltayöstä. Voi olla, että olen lukenut tämän teoksen joskus kaksikymmentä vuotta sitten suomeksi. Tekee mieli lukea välillä tällaista asiaproosaa ja myös kielillä. Helena luki sohvalla vieressäni Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneitä papereita. Irene Vallejon Papyrus on noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa. Aloitamme ulkoilun siitä tänään.

Tilkankadulla

    

Piirakoita Mannerheimintien ja Koroistentien kulmauksessa olevasta lankarullakioskista. Otimme siitä molemmat useita kuvia eikä se ottanut asettuakseen kuvaan tämän paremmin. Kioski on avattu uudestaan tämän kuun alussa ja se on avoinna keskiviikkoisin ja perjantaisin kello kahdestatoista eteenpäin. Tilkankadulla sateisesta säästä huolimatta ruusut hehkuivat komeina. Velkuanpolulla piti pysähtyä kuvaamaan varissut vaahteranlehti, jossa oli niin hieno värikirjo. Eilen iltapäivällä satoi roimasti parin tunnin ajan täällä meidän kulmalla ja säätutkan perusteella koko Helsingin alueella. Kävin eilisen aikana läpi kuusikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä sata sivua. Helenan kutomus edistyy sekin vauhdilla. Hän ei löytänyt mieleistään lukukirjaa ennen kuin otti hyllystämme kesken luvun olevan Charles Dickensin maineikkaan Pickwick-kerhon jälkeenjäänet paperit. Siihen voi turvata aina. Näitä parhaita tuttuja on. Minä luin puolitoista sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kolmisenkymmentä sivua Merete Mazzarellan huomioita lukemisen taidosta kirjassa Där man aldrig är ensam.