Tällainen värikäs, kirjava tupsu lankaa on jäänyt tähteeksi Helenan eiliseltä monen tunnin kudontarupeamalta. Pusero on vielä vähän kesken. Kauppareissulla eilen Tilkankadun asvalttia koristivat keltaiset koivunlehdet ja pienet, ruskeat koivunsiemenet. Kerrostalon ylle pilvien keskeen repeytyi laikku sinitaivasta. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Sivuja siihen kertyi 841. Eilen raakkasin ja poistin sivun verran. Seuraava vaihe on kokeilla koneen oikolukutoimintoa, miten se löytää kolmet peräkkäiset kirjaimet ja muut karkeimmat virheet. Annan koneen käydä tekstin läpi. En lue sitä. Luen muuta, eilen sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja neljäkymmentä sivua Papyrusta. Helena pyysi minua kertomaan siitä, kun istuimme iltaviimeiseksi sohvalla ja odotimme jalkapallo-ottelun alkua. Siitä on kaksi vuotta, kun hän luki Papyruksen, mutta se on jäänyt jo muiden kymmenien kirjojen lukukokemusten taakse. Helena muistaa pitäneensä kirjasta, mutta hän muistaa myös, että olisi kaivannut siihen kuvia, mutta niitä kirjassa ei ole. Irene Vallejon Papyrus on pelkkiä kirjainmerkkejä paperilla. Eilen pääsin siinä pergamenttiin, joka tuli kehityksessä, kirjan tiessä, vuoroon papyrus-kaislan jälkeen, eläinten pingoitettuja ja kaltattuja ja hiottuja nahkoja, joille voi kirjoittaa ja piirtää ja jotka kestävät kaislaa paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti