Tilkankadulla

    

Tilkantorille on tekeillä sähkölatauspaikoitusruutu, -ruutuja, päätellen näistä asvalttiin maalatuista merkeistä. Meillä kävi juuri sähköasentaja vaihtamassa uuden kytkimen kylpyhuoneeseen. Joten sähköä siellä ja täällä. Huomasimme ikkunateippaukset liikkeessä Tilkankadun toisella puolella: Jokin uusi market on avautunut. Jatkoimme kuitenkin Korppaanmäentielle ja sitä ylös Mannerheimintien Alepaan. Ei kulkenut kympin ratikoita, mutta kun lähdimme kaupasta, näimme yhden menevän ja toisen tulevan. Eräs asukas meidän talosta, samasta rapusta, sanoi jutellessamme, että kaupunki ulottuu sinne asti minne ratikat kulkevat ja että keskustan täytyy olla niin lähellä, että sinne voi kävellä. Vaatimuksia on hyvä olla. Häntä huvittaa, että toisella puolella meillä on katu ja toisella vapaata puistomaata, jossa liikkuu jäniksiä ja kettuja. Helena aloitti uuden käsityöprojektin, vaihteeksi virkkausta, musta-valkoisia isoäidinneliöitä. Verho olohuoneen ikkunaan. Hän lukee Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Minä naputtelin Näillä main -tarinaani. Olen lukenut kolmanneksen Hunter S. Thompsonin kirjaa Suuri hainmetsästys. Reportterin aikalaisraportti viidenkymmenen vuoden takaa. Kirjassa on koottuna neljään osaan Thompsonin eri lehtiin kirjoittamia artikkeleita ja aloittamani toinen osa keskittyy Richard Nixoniin.

Tilkankadulla

    

Teimme eilen päiväkävelyn kirjastoon. Palautimme kaksi luettua kirjaa ja Helena lainasi Svetlana Aleksijevitsin kirjan Neuvostoihmisen loppu, alanimikkeenä Kun nykyhetkestä tuli second handiä. Kirja on vuodelta 2013 ja ilmestynyt suomeksi 2018. Samalla Helena otti meille tuoreen Helsingin Kirjamessut -ohjelmalehden. Hieno syyspäivä. Pikku huopalahti peilasi tyynenä. Luin ja kirjoitin eilen Näillä main -tekstiä. Se on lonkeroitunut sivulle seitsemän. Helena kutoo, kuvaa parvekkeella käsitöitään ja lukee Svetlana Aleksijevitsiä. Minulla on Hunter S. Thompsonin Suuri hainmetsästys menossa. Olen lukenut vajaan neljänneksen. Sisällysluettelosta näen, että hai on tulossa tuonnempana. Iltapäivän päätteeksi selasin Kirjamessujen ohjelmaa parvekkeella ja join teetä, kun varpunen lensi siitä vierestäni ja istui tuolin selkänojalle. Lintu huomasi minut, hypähti parvekelankuille ja nousin työntämään parvekkeenoven kiinni. Varpunen väisti, pyyhkäisi nokkaansa puuta vasten tai löysi ehkä jotain syötävää ja oli seuraavassa hetkessä lehahtanut matkoihinsa.

Tilkankadulla

      

Eilen oli täällä etelärannikolla sadetta aamupäivän ja iltapäivän auringonpaistetta. Teimme puolenpäivän aikaan kävelylenkin kympin ratikan päättärille, Vihdintien yli suojatietä pitkin ja palasimme kevyen liikenteen siltaa valtaväylän yli. Helena kutoo neljättä villapaitaa, jos se ei ole hartiahuivi. Minä naputtelin aamupäivällä Näillä main -tekstiä. Helena lukee Patricia Moyesin dekkaria Syntympäivälahjaksi kuolema. Huomaan, että minulla on ollut lukuhäiriö - olen jostain syystä mieltänyt Moyesin mieheksi. Olen pahoillani. Illalla katsoimme loppuun asti Newcastlen ja Paris Saint Germainin Mestarien liiga -ottelun, joka päättyi neljä yksi. Luin myös eteenpäin Hunter S. Thompsonin reippaita lehtijuttuja. Kirjoittaja ei yritä häivyttää itseään kuvasta eikä tekstistä. Teksti on suoraa ja vauhdikasta.

 

 

Tilkankadulla

    

Sataa nyt aamulla. Lokakuinen näkymä pimeällä Pikku Huopalahdesta. Helena teki eilen toisena perättäisenä aamuna ensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Hän luki loppuun Svetlana Aleksijevitsin kirjan Sinkkipojat. Minä luin Sienilehdestä Suomelle uutena lajina löytyneen Vaskitatin, joka on yleinen Pohjois-Amerikassa. Lehdessä mietitään myös, onko se vieraslaji eli viekö se elintilaa perinteisiltä Suomen sieniltä? Eläinten ja kasvien osalta on kysytty jo pitkään vieraslajeista, mutta onko tämä ensimmäinen kerta, kun sienet otetaan mukaan tähän tarkasteluun? Otin uuden tiedoston ja kirjoittelin niitä näitä. Viisi sivua jaaritusta. Luin muutaman sivun Hunter S. Thompsonin vaikutelmia Houstonista, Super Bowl -ottelusta vuodelta 1973. Tulee mieleen David Foster Wallace. Häneltä olen lukenut muutaman persoonallisen, omaäänisen reportaasin, hummerikarnevaaleista ja pornon vuosikatsauksesta. Eilen illalla näimme kaksi Mestarien liigan jalkapallo-ottelua. Jälkimmäinen jäi kesken. Manu koki kaksi kolme tappion Galatasaraytä vastaan ja on nollassa pisteessä kahden ottelun jälkeen. Hävisi kotiottelunsa, Old Traffordilla.

Tilkankadulla

    

Eilen tein kerran vielä tänä syksynä retken Nuuksion takamaille. Etsin hyvää puolukkapaikkaa, mutta sellaista ei osunut kulkureitille. Oli vain marjarypäs siellä täällä. Poimin vajaan litran, hyvä sekin. Keräsin kuivurillisen verran suppilovahveroita ja yhteen kastikkeeseen haaparouskuja. Poislähtiessä otin bussin ikkunasta kuvan, kun auto kurvasi Vihdintielle: Hevosia laitumella. Laitetaan tämä postaukseen. Toivottavasti se näkyy. Eilen maanantaina laskin iltapäivällä blogit.fi:n kulttuuriblogien kolmenkymmenen uusimpien listalta 12 postausta, joissa oli symboli kuvan sijaan. Kun klikkasi postauksen auki, kuvia löytyi. Helena teki eilen aamuensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Kuu ja Jupiter pitivät hänelle seuraa. Sienilehti tuli, numero 3 - 2023. Luin Hunter S. Thompsonin reportaasin Louisvillestä vuodelta 1963. Kaupungin hallinto kehuu, että he ovat syrjäyttäneet rasismin, mutta Thompson tuo julki, että rasismi on ja voi edelleen hyvin - se on pinnan alla ja toimii siellä. Äkkiä laskien tuosta ajasta on kuusikymmentä vuotta. Rasismin kitkentä jatkuu edelleen. Sen voi nähdä, kun katsoo jalkapallo-otteluita. No racism. Polvistumisia kentällä. Peace. Ryhtiliikkeitä. Lupauksia.

 

Tilkankadulla

    

Kymmenen astetta varttia vaille kuusi täällä etelärannikolla. Eilen kävimme kolmosen ratikalla Mannerheimintien Kuusitien päätepysäkiltä Hakaniemessä, ostimme torilta repun, se piti olla Helenalle, mutta reppu on liian iso hänelle, joten minä perin sen ja Helena saa vanhan reppuni. Ostimme samaan reissuun muikkukukon, pari lörtsyä, reikäleivän ja omenoita. Tori oli siirtynyt, tilapäinen halli, joka oli tätä ennen anastanut ison alan toria, oli hävinnyt. Alue oli tosin siltä osin aidattuna työmaana. Helena kuvasi eilen kutomuksiaan parvekkeella. Hän laittoi ne riippumaan henkareista tuuletusraudasta ja huomasi sitten, että seinä toimii takiaisena, joten siihen sai painettua hihat levälleen. Minä työstin edelleen Lukija -fiktiota, mutta koen, että se ei tahdo käynnistyä, ei nyt tai ehkä ei ollenkaan. Helenalla on luvussa Svetlana Aleksejevitsin Sinkkipojat. Hän varasi jonkin toisen Aleksejevitsin romaanin kirjastosta ja myöhemmin päivällä hän huomasi, että se on Matkalla. Minä luin loppuun Annie Ernaux’n kirjan Åren. Siinä oli hyvä loppu, jossa kirjailija kertoi ja samalla kertasi, miten hän aikoo kirjoittaa tämän kirjansa. Aloitin Hunter S. Thompsonin teoksen Suuri hainmetsästys. Pidän. Olen lukenut sitä kolmekymmentä sivua.

Tilkankadulla

    

Kuu loistaa meille hajanaisten pilvien harson läpi näin Mikkelinpäivän aamuvarhaisena, Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä. Lokakuun ensimmäinen ja koska on kuun ensimmäinen sunnuntai, Hakaniemen torilla on Maalaismarkkinat. Kastuimme eilen aamupäivällä, kun patikoimme Munkkiniemeen kirjastoon hakemaan Svetlana Aleksejevitsin kirjaa Sinkkipojat. Kesäsade kasteli. Palatessa aurinko pilkisti hetken aikaa. Otimme muutamia kännykkäkuvia. Helena kutoo jotain hartiahuivia ja minä naputtelen koneella Lukija -fiktiota, jota on kuusi sivua ja joka vanuu ja hieroontuu. Luen viimeisiä sivuja Annie Ernaux’n kirjasta Åren. Nyt siinä on päästy vuoden 2000 rajapyykin ohi. Ennustuksista ja pelotteluista huolimatta tieteokoneet eivät menneet sekaisin. Kirjassa on luettelona tapahtumia vuosituhannen alusta ja on niitä hetkiä, kun lapset, aikuiset, keski-ikäiset lapset, tulevat seuralaisineen sunnuntailounaalle vuosia sitten eronneen äitinsä luo. Äidillä on nuori rakastaja, ensin salaa ja sitten tämän käy jo osallistua myös näihin sukutapahtumiin. Olennaista on, että äiti toteaa, etteivät hän ja hänen lapsensa puhu eivätkä ajattele juuri samoja asioita.