Muutto näkyy eilen
ottamassani kuvassa. On kulunut vajaat kaksi vuorokautta muuttopäätöksen
jälkeen. Muuttopäätös tai sen alkusysäys oli tapahtunut oikeastaan paljon aiemmin
syksyllä. Helena puhui minulle siitä noin kaksi kuukautta sitten. En pitänyt
ajatuksesta. Minun täytyi sulatella asiaa, mutta kun olin hyväksynyt sen, ei
ollut enää mitään ongelmaa. Muutto piristää. Meillä on jäljellä edellisestä
muutosta pieniä, pahvisia muuttolaatikoita, joihin pakkaamme raskaampia
kirjoja. Olemme tuoneet kauppamatkoilla kymmenkunta banaanilaatikkoa ja alamme
täytellä niitä valikoiden. Reilun viikon päästä meillä käy kolme hyvää
ystäväämme koluamassa kirjoja itselleen hyllystämme. Helena on lukemassa –
Pidät tästä varmaan -tarinaa. Hän saa kai luettua sen tänään. Luimme eilen ääneen
eteenpäin Marko Tapion Arktista hysteriaa, kakkososaa Sano todella rakastatko
minua. Jatkosota jatkuu. Otin itselleni lukuun Don DeLillon romaanin Putoava
mies. Kaksoistornien tuho. Olen lukenut kirjan kerran. Siitä on yli viisitoista
vuotta. Kirjassa on hieno vaaleanpunainen kansi. Helena lukee unikirjanaan edelleen
Laurent Binet’n romaania Kuka murhasi Roland Barthesin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti