Tilkankadulla

    

Pientä pakkasta tänään Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toisin on kuvassa eilen, joulukuun kolmantena päivänä, aamupäivällä yhdeksän jälkeen, jolloin rantamaisema oli näin vehreä. Muutamaa tuntia myöhemmin on lunta maassa, puissa ja pensaissa. Sataa lunta sulaan maahan, mutta pohjoinen ilmavirtaus kylmää. Kirjoitin eilen neljä sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Aloitin sen kaksi kuukautta sitten, lokakuun alussa. Tekstiä on kertynyt kahdessa kuukaudessa satakuusikymmentäviisi sivua. Keskimäärin vajaat kolme sivua päivässä. Eilen Helena teki piirroksia ja luonnoksia aamupuolella ja siirtyi välillä ratkomaan sanaristikoita. Pakastimesta ei enää löytynytkään rouskuja, joten Helena leipoi pizzataikinan ja teki oman kanttarelli-suppilovahvero-tonnikalapizzan. Luimme päivällä ääneen Marko Tapion romaania, Arktinen hysteria, sen toista osaa Sano todella rakastatko minua. Vihtori Kautto tulee työmaalle, pyrkii töihin. Lainaus sivulta 64: ”- Et taitas tarvita tämmöstä miestä työmaalles. – Mitä te osaatte, minä kysyin. – Perkele, minä en nyt osaa mitään…” Illalla tulivat lasiovellisen kaapin hakijat. Kaappi matkaa pohjoiseen. Kävijöiden lähdettyä saunoimme, luimme vähän aikaa omia lukukirjojamme ja joimme viiniä suolakynttilän loisteessa.