Tilkankadulla

    

Lämmintä ja tuulista tänä aamuna. Melkein koko maassa on lämpöasteita. Eilen aamupäivällä näytti näin syksyiseltä Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Tilkantorin laidalla rautasydän syleili hoikan koristeomenapuun runkoa. Eilen iltapäivällä kävi hyvä ystävä hakemassa kirjoja. Aamupuolella päivää kirjoitin kaksi sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Tallensin kuvia ja tiedostoja ulkoiselle kiintolevylle. Helena katsoi läppäriltä jotain sarjaa. Iltapäivän päätteeksi luimme ääneen loppuun Marko Tapion romaanin, Arktinen hysteria, ensimmäisen osan, Vuoden 1939 ensilumi. Talvisota alkaa pian. Kirjailija suo näkökulmahenkilönsä Harrin muistella kirjan loppupuolella myös jotain ryyppyjuhlaa viisikymmentäluvun Jyväskylässä. Siellä hän kokoaa tajunnantilan hämärässä kokoon osin hyvästeltäviksi myös Jannen ja Vikin. Voimme siirtyä tänään seuraavaan osaan. Luimme iltamyöhällä molemmat omia lukukirjojamme, Helena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan avausosaa Huonemiehen poika ja minä David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Kuusikymmentäkolme sivua lukematta sitä.