Sataa vettä
täällä etelärannikolla. Vuokrasimme eilen varaston Helenan valmiille töille,
joita hän ei ole enää laittamassa esille ja vanhoille valokuva-albumeille, joilla
on muistoarvoa. Jäämistöä. Kävin eilen kaksi kertaa varastolla, ensin viemässä
lukon koppiimme ja ottamassa mittoja ja toisen kerran siivoamassa pölyt ja
kuonat pois lattiaritilän alta. En kyennyt keskittymään kirjoittamiseen. Luimme
sentään ääneen alkutahdit Marko Tapion romaanin, Arktinen hysteria, toisesta
osasta, alanimikkeeltä Sano todella rakastatko minua. Helena laittoi Tori.fi
-sivustolle annettavaksi pois muutamia tarpeettomiksi käyneitä tavaroita.
Tavaranhallinta. Onko sellaista oppialaa olemassa? Mitä tapahtuu, kun kaikkea
jo on ja lisää kertyy? Runkopatja oli ikääntynyt ja varsinkin minä halusin
siitä eroon. Se meni. Koska vähennämme kirjoja, laitoimme jakoon myös
lasiovellisen kirjakaapin, jota kauppasimme jo kaksi vuotta sitten. Tähän
tietoon, sille tulee hakija tänä iltana. Voi sanoa, että eilinen oli erilainen ja
poikkeuksellinen päivä. Loppuillasta luin ehkä kolme sivua David Foster
Wallacen romaania Infinite Jest ja Helena Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kirjaa
Huonemiehen poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti