Tänään on
Kaatuneitten muistopäivä. Eilen satoi aamulla kunnolla. Luumäen Taavetin
torilla oli torikauden avajaistapahtuma tai kesän avaus. Olimme liikkeellä
kylällä siihen aikaan, että esiintyjät vasta kokeilivat äänentoistolaitteita ja
yrittäjät poistivat suojapressuja myyntitiskien päältä. Luulin jostain syystä,
että paikalla olisi myös vanhoja traktoreita ja ehkä myös museoautoja, mutta
niitä ei näkynyt ainakaan siihen aikaan. Iltapäivällä katsoimme televisiosta
jääkiekkoa, jännitimme, kun Suomi voitti Latvian 2 - 1 ja myöhemmin näimme
veikkausliigan jalkapalloa. Katsoimme euroviisuja puoleen kahteentoista.
Itävalta vei potin. Helena piirsi eilen aamulla ja minä kirjoitin sivun lisää
Vanhan-tarinaa. Helena lainasi eilen kirjastosta kaksi Pirkko Arhippan
dekkaria, Kulki kuolema puistotiellä ja Polku pimeään. On siinä polkuja
kerrassaan. Minä nautiskelin Vera Cartwheelin, nuoren, neljätoistavuotiaan
tytön mietteitä, kun hän ei saanut unta ja meni yöllä ulos merenrantaan tuulen
ja suolapärskeiden riepoteltavaksi. Sitten hän meni Miss MacIntoshin huoneeseen,
ensimmäisen kerran ikinä ja yllättyi ja ällistyi. Hups. Vera on minähenkilö
Marguerite Youngin romaanissa Miss MacIntosh, My Darling. Olen lukenut kirjaa 304
sivua.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti