Isosta
avaimenreiästä avautuu tämä näkymä nummimaaston metsänrintaan. Avaimenreikä on
tietenkin kuutostien alikulkutunneli. Eilen iltapäivällä olimme tarkkana, kun
kuljimme pururataa pitkin ja ilahduimme nähdessämme ensimmäiset korvasienet
tälle keväälle. Ne kasvoivat vanhassa paikassa, josta keräsimme sieniä myös kolme
ja neljä vuotta sitten. Isoin korvasienistä oli männynkävyn kokoinen ja pari
pienempää. Jätimme ne kasvamaan. Pururadan lenkin keskellä, vanhan tieuran
vieressä sopivasti sivussa oli nokkosia. Ehkä käymme huomenna aamulla
keräämässä niitä. Lähetin Helenalle kuvan korvasienestä, jotta hän pääsee
piirtämään sen. Helena lainasi aamupäivällä kirjastosta seuraavan Pirkko
Arhippan dekkarin Kihlaava kuolema. Minä kirjoitin kaksi sivua Vanhan-tarinaa.
Luin ennen iltaa loppuun Robert Musilin romaanin Mies vailla ominaisuuksia.
Toisen osan loppupuolella oli hauska kuvaus, kun maallikot kävivät tutustumassa
mielisairaalaan. Muuten Musilin kirja kokonaisuudessaan ei ollut minusta kaikkien
kehujen arvoinen. Toisaalta ehkä olen vain kuvitellut moiset kehut. Totesin
myös, että kirja jäi tosiaan kesken samoin kuin jäi keskeneräiseksi myös
esimerkiksi Marko Tapion Arktinen hysteria. Molemmat kirjailijat kuvittelivat
ilmeisesti luovansa jotain täydellistä ja lopullista, joka kuitenkin hukkaantui
romaaninkirjoituksen todellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti