Kaunis kesäpäivä

tiistai 20. lokakuuta 2026

Taavetissa

    










Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Tähtitaivas. Orion näkyy makuuhuoneen ikkunasta ja parvekkeelta Seulaset. Tänään on torilla Taavetin syysmarkkinat. Päivän postauskuvana on otos Parnasson uusimmasta numerosta, Karoliina Vesan essee Performatiivisen lukemisen puolustus, kuvitus Viivi Prokofjevin. Essee havahdutti minut, koska esittelemme Kaunis kesäpäivä -blogissa mitä milloinkin luemme, Helena ja minä. Olemme lukijoita, mutta kai samalla myös performatiivisia lukijoita. Eilen aamulla teimme lenkin hakkuuaukealle. Helenalla oli pitkä objektiivi järjestelmäkamerassa ja hän kokeili kuvata, vaikka aamu vasta valkeni. Metsäretkeltä palatessa näimme lintujen muuttoauran ja toisen myöhemmin aamupäivällä. Kävimme kirjastossa, jossa luin kokonaan mainitun Karoliina Vesan pitkän esseen ja jatkoimme matkaa kaupalle. Ostimme muun muassa paketin ranskalaisia ja nautimme eilen lounaaksi pellillisen ranskalaisia ja lenkkimakkaranpaloja. Salaattina oli porkkanaraastetta, tomaatinlohkoja ja tonnikalaa. Helena otti eilen esiin maalaustelineelle tarkasteltavaksi töyhtötiaistyönsä. Hän virkkasi myös isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin päivän aikana Viilipytty -tarinaani ja muokkasin sitä. Luin iltapäivällä James Joycen teosta Finnegans Wake. Helena luki Rosa Liksomin kirjaa Talo. Eilen oli aurinkoinen päivä. Kesken päivän oli pilvisempää, mutta illaksi selkeni. Kuu teki kaarroksen eteläisellä taivaanrannalla. Illalla saunan jälkeen katsoimme tallenteena sunnuntaina Wembleyllä, Englannissa pelatun nfl-ottelun Jacksonville Jaguars vastaan Houston Texans, joka ratkesi vasta viimeisillä sekunneilla. Lopputulos 31-34.















































 



3 kommenttia:

  1. Hieno tähtitaivas. Meillä aamu valkenee 07.00 Suomen aikaa. Minäkin kirjoitin äsken Orionista. Pieni ote tässä: Nuorena ukko, jo valmiiksi kumaraan syntynyt, oli nähnyt omin silmin Betelgeusenin punaisen tähden, Orionin olkapääksi kutsutun, nytkähtävän radaltaan kuun taakse seitsemänsadan valovuoden päässä.
    Iso-Myntin isoisä, köyhä kuin kirkonrotta ainoan kolikon voudille menetettyään, oli väittänyt humalapäissään että Orionin olkapää ei ollut mikään tähti. Se oli solmu, ja jos sellainen nytkähti, jokin sidottu alkoi irrota.

    VastaaPoista
  2. Virhe, virhe, aamu valkenee täällävasta 09.00 Suomen aikaa. Entä teillä?

    VastaaPoista
  3. Hei Hanna Helena ja kiitos kommenteista. Virheet sallitaan. Ne ovat suolaa. Kahdeksan aikoihin, kun palaamme aamulenkiltä, päivä valkenee meilläpäin. Kauniisti kirjoitit. Iso-Myntti taitaa olla rahamies. Kirjallista jatkoa illalle ja tähtitaivas silmäniloksi.

    VastaaPoista