Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helena lukemassa jännäriä kirjaston hyvässä lukutuolissa. Hän lepuuttaa siinä mielellään jalkojaan. Minä kävin vilkaisemassa lehtiä lukusalissa ja palatessani otin kuvan kännykällä. Näytti kuin aamu olisi vasta valkenemassa ikkunan takana. Eilen emme lähteneet aamulenkille, vaan tulimme kahdeksalta suoraan kirjastoon. Olimme palauttamassa rautakauppaan edellisenä päivänä ostamamme kasvivalaisimen, joka ei soveltunut meille. Eli teimme lenkin Taavetin asemanseudulle ja otimme matkalta erinäisiä kuvia. Kävimme seuraavaksi kaupassa, jossa etsimme muun muassa E27 -kannalla olevaa kasvilamppua, mutta ei ollut. Kävimme myös kukkakaupassa kysymässä sitä, mutta heillä ei ollut. Olimme eilen takaisin kotona ennen kymmentä. Helena alusti pizzataikinan ja minä valikoin ja muokkasin postaukseen tulevia kuvia ja luonnostelin tätä postaustekstiä. Eilen varhemmin aamulla kirjoitin uutta tarinaani. Sillä on nimi – Viilipytty. Sitä on nyt kolme sivua. Tarina on osahahmotelmana mielessäni, mutta ei kokonaan. Niin tarinat ovat tainneet kehkeytyä mielessäni ennenkin. Eilen iltapäivällä Helena kutoi villasukkia – yksi pari oli tulossa valmiiksi – ja hän katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Välillä hän luki David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Minä luin James Joycen teosta Finnegans Wake. Illalla katsoimme tallenteena Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet ja sen jälkeen Veljko Vidakin dokumenttikuvan Cinema Laika.