Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasi syksyisestä metsästä ja pihalta. Eilen oli niukasti plussan puolella, kun teimme hiihtoladun lenkin. Muuttolintujen auroja kulki nauhoina korkealla taivaalla. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti kuvia sillä ja minä kännykällä. Kävimme eilen aamupäivällä kirjastossa ja kaupassa. Ison männyn ympärille rakennettu penkki – mäntypenkki, Helena nimesi sen eilen – oli kuiva ja Helena istui sille hetkeksi. Otin hänestä kuvan ja kirjaston edustan pyörätelineessä olevan polkupyörän etukorista, jossa oli kerättynä kimppu päivänkakkaroita. Lounaana meillä oli eilen kummallakin omat annokset, Helenalla edellispäivän marjapuuron loppu ja näkkileipää ja tomaatinsiivuja päällä ja minulle Helena paistoi makkaramunakkaan. Hän luonnosteli eilen metsäpiirrostaan, virkkasi välillä isoäidinneliöitä ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin sivun lisää Viilipytty -tarinaa. Sitä kehkeytyy mielessä yöllä, kun herää jostain syystä eikä saa heti unta. Helena sanoo samoin piirtävänsä ja maalaavansa yön hetkinä mielessään. Niin yöt kuluvat ja päivät ja viikot ja vuodet. Luin eilen James Joycen teosta Finnegans Wake. Helena luki Alexander McCall Smithin kirjaa Valitettavien vastoinkäymisten hotelli. Puolen päivän aikoihin pilvet olivat väistyneet auringon tieltä ja saatoimme odottaa näkevämme tähtiä illalla, mutta pilvet palasivat takaisin. Katsoimme eilen iltamyöhällä televisiosta tallenteena sunnuntain nfl-ottelun Seattle Seahawks vastaan San Fracisco 49ers. Ottelu päättyi 29-32.