Terveisiä Taavetista

    

Yön mennen on satanut lunta Salpausselällä Luumäen Taavetissa ja sataa yhä hereästi nyt aamulla. Eilen näimme iltapäivällä haukan kaartelevan nousevassa ilmavirtauksessa Puukylän tuntumassa, kuutostien pohjoispuolella. Lintu oli suhteellisen korkealla ja siirtyi tuulen ajamana poispäin meistä. Siivissä näkyi valkeat laikut lähempänä siivenkärkiä. Oliko kenties hiirihaukka? Olemme lukeneet sata sivua Stephen Kingin Musta torni -tarinan päätösosaa Musta torni. Eddie soitti puhelun ja laittoi Rolandin ostamaan sillä aikaa aspiriinia ja burgerin. Pitää saada kauppakirja vahvistettua ja vuosi on outo 1977. Aikamatkaajat asialla. Helena viihtyy Ellroyn kuvaamalla kuusikymmentäluvulla, jossa veriset poliitikot ja rikolliset uurtavat uraansa Amerikan historiassa. Marcel Proust tyytyy ikuistamaan seurapiirijutustelua. Siinä pöydän ääreen siirtymisessä sujuu kevyesti kaksinkertainen sivumäärä kuin Volter Kilveltä Alastalon salissa, kun Härkämäki valikoi piippua. Yhteiset piiput, sitä aikaa.

Terveisiä Taavetista

   

Tuuli yltyi eilen yötä vasten Luumäen Taavetissa. Parvekelasit valittivat kiskoissaan. Tänään alkoi kesäaika. Eilen sain luettua loppuun Roto -käsikirjoitukseni. Niissä kohden, joissa olin tehnyt enemmän muutoksia toistaiseksi viimeisellä kirjoituskerralla, virheitä ja korjaamista oli enemmän. En kykene arvioimaan vaatiiko teksti muokkaamaan sitä lisää jostain heikommasta kohdasta eli on luettava tarina uudelleen läpi, annettava pölyn laskeutua ensin ja palattava siihen sen jälkeen. Helena on lukenut puoleen väliin James Ellroyn Verirahat. Meillä on olohuoneen sohvapöydällä paksujen kirjojen ja pitkien sarjojen kirjoittajien opuksia rinnakkain, Ellroy, Marcel Proust ja Stephen King. Aloitimme iltapäivällä Kingin Musta torni -sarjan päätösosan Musta torni, jossa on pyöreästi tuhat sivua. Pidot Dixie Pigissä, jossa tuoksuu vartaissa paistettu, ei possu, vaan jokin muu liha ja koolla vampyyrit ja alhaismiehet ja -naiset ja näiden kirput lattialla pöytien alla. Marcel Proust tai Kadonneen ajan päähenkilö vierailee ensimmäisen kerran Guermantesin herttuan ja herttuattaren illallisilla ja tulee esitellyksi Parman prinsessalle ja muille merkkihenkilöille ja joilla kutsuilla on vain merkkihenkilöitä, vain kutsuvieraita, vain sellaisia persoonia, jotka viihtyvät toistensa seurassa.

 

Terveisiä Taavetista

   

Lauantaiaamu Luumäen Taavetissa on tuulinen ja taivaalla on harmaita pilviä, jotka uhkaavat varistaa maiseman ylle lunta. Luimme eilen loppusivut Stephen Kingin Musta torni -sarjan kuudennesta osasta, Susannan laulu. Varsinaisen tarinan päätteeksi kirjassa on Kooda, jossa on valikoituja otteita kirjailijan päiväkirjasta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja viimeinen merkintä kesäkuun yhdeksästoista päivä vuonna 1999 ja jolloin King jäi pakettiauton alle iltapäiväkävelyllään. Tiedoitusvälineissä levisi seuraavana päivänä tieto kirjailijan kuolemasta. Voi niitä luotettuja. Helena lukee rankkaa Ellroyn tekstiä, jossa murhataan ihmisiä ripeästi ja käytetään yksilöitä pelinappuloina säälimättä ja kaihtamatta tarpeen mukaan. Päähenkilö Marcel Proustin romaanissa Kadonnutta aikaa etsimässä, joka on kovin itse kirjoittajan oloinen, sairasteleva, toisinaan sängynoma aristokraatti ja joka Proust kirjoittaa minä -muodossa fiktiota kuin muistelmia, hänellä on vanha palvelijatar pitämässä nuoresta herrasta huolta, Francoise, joka on maalaisjärkinen nainen, raivostuttavan omapäinen, vankkumaton käsityksissään ja mielipiteissään ja joka saa paikan ja ikuistuksen hahmostaan tässä pitkässä muistelossa, palkitaan ikään kuin Oscarilla näyttelijäsuorituksestaan, hän on sairaan, nuoren kirjailijan yhdysside menneisyyteen. Kaikki muuttuu maailmassa, mutta Francoise pysyy. Hän oli Proustin tukena jo pojan lapsuudessa, kun tämä ei saanut yöllä unta tädin luona Combrayssa ja on nyt Guermantesin tie 2 -osassa ilmeeltään tietäväisenä ja arvostelevana ohjaamassa nuoren herran erään naisvieraan tämän makuuhuoneeseen tervehdyskäynnille.

 

Terveisiä Taavetista

   

Hiljaista kevätsadetta Luumäen Taavetissa. Sade on alkanut joskus yöllä ja jäästä paljastunut asvaltti ja lumettomat katonosat ovat sateen tummentamia. Ennusteessa vettä tulee enemmän iltapäivällä. Stephen Kingin Musta torni -sarjan kuudes osa, Susannan laulu on luettu muuten, mutta lopussa on vielä kirjailijan sanoja noin kolmenkymmenen sivun verran. Manhattanin kaksoistornit ovat päässeet sen verran mukaan kuvaan, että vaarallinen Musta Kolmetoista lasipallo on jätetty sinne kellaritiloihin kaupungin turvallisimpaan paikkaan pitkäaikaisvarastointiin. Mietin mitä King on miettinyt ja miten suhtautunut terrori-iskuun kaksoistorneja vastaan? Tornierikoismies. Mustassa tornissa on yhdessä maailmankaikkeudessa superflunssa hävittänyt ihmiset ja kulttuurin ja jättänyt jäljelle harvoja, vianaluisia mutantteja. Kirjailija ennustaa. Helena lukee innolla Ellroyn kirjaa Verirahat. Marcel Proust kuvaa Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kuudennen kirjan, Guermantesin tie 2, ensimmäisessä luvussa isoäidin kuolinkamppailua ja kuolemaa. Tämä tapahtuu kotona eli tyttären perheessä ja kaikki valvovat vuorotellen kuolemansairaan vuoteen vierellä. Päähenkilö menettää rakkaan isovanhempansa.

 

Terveisiä Taavetista

   

Eilen päiväkävelyllä otimme valokuvia muun muassa pajunkissoista. Huoltoaseman ja viereisen korjaamon pihan kulmalla pääsi lähelle pientä pajua ja kun kotona katsoin tietokoneelta otoksia, huomasin, että pajun hennolla oksalla oli kissojen ohella kaksi siivellistä hyönteistä, pienempiä kuin kärpänen. Bonusta. Luonto herää uuteen kasvukauteen. Kun luen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania ja riippumatta mitä osaa siitä, olen mielessäni Toivakan Vanhan pappilan pihapiirissä. Eilen luin loppuun Guermantesin tien ykkösosan ja aloitin kakkosen. Ykkösessä päähenkilö tutustuu seurapiireihin. Kirjan lopussa sairastellut isoäiti saa kohtauksen ja lääkäri uskoo päähenkilölle, että vanha ihminen on kuolemassa. Helena alkoi lukea James Ellroyn kirjaa Verirahat. Stephen Kingin Musta torni -sarjan kuudennessa osassa Susannan laulu Callahan, Jake ja Oi-mäyriäinen ovat tunkeutumassa vampyyrien pitoihin, ravintolaan, jossa näillä verenimijöillä on yksityistilaisuus. Callahan on vakuuttunut siitä, että he kuolevat kaikki.

 

Terveisiä Taavetista

    

Muutteeksi utuinen aamu Luumäen Taavetissa. Aurinko piiloilee. Pakkasta on kuitenkin seitsemän ja puoli astetta. Helena vei petivaatteet tuulettumaan parvekkeelle. Sain käytyä Roto -käsikirjoituksen tuoreimman kirjoituskerran läpi. Siinä meni melko tarkkaan kuukausi. Sitä edellinen kirjoituskerta alkoi marraskuussa viime vuoden puolella ja vei aikaa kaksi ja puoli kuukautta. Roto -käsikirjoitus oli silloin marraskuussa jo olemassa, vanha romaaniyritelmä, jolla otin osaa johonkin kirjoituskilpailuun kolmisen vuotta takaperin, mutta ilman tulosta. Nyt tämä perusteellisesti muokattu käsikirjoitus on siinä vaiheessa, että luen sen läpi, uteliaisuuttani. Asennoidun sillä lailla, että se on valmis, mutta jos tekstissä on lyöntivirheitä, korjaan ne saman tien. Eilen luin pitemmän osion Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -mahtiromaanin viidettä suomennettua osaa Guermantesin tie 1. Proust sommittelee kirjansa hyvin esimerkiksi sikäli, että hän ottaa valikoiden esiteltäväksi henkilöhahmoja, jotka ilmestyvät kirjan sivuille myöhemmin, mutta eivät aivan outoina. Ei tarvitse selata ja etsiä missä tämä on muka mainittu. Eilen lukemillani sivuilla päähenkilö on seurapiiritapaamisessa ja hänet esitellään viimein ja hän pääsee puheisiin ihailemansa herttuattaren kanssa. Tapaamisessa on käymäsiltään runsas kirjo henkilöitä, suurin osa niitä, jotka ovat jo esiintyneet romaanissa aiemmin ja näiden lisäksi jälleen muutamia uusia. Proust lainaa kuviteltuja puhekatkelmia. Hain eilen Luumäen Pääkirjastosta Stephen Kingin Musta torni -sarjan päätösosan Musta torni. Huomasin, että siinä on melkein tuhat sivua, kun meillä kesken olevassa osassa Susannan laulu on puolta vähemmän sivuja. Susannan laulussa Roland hypnotisoi patruunaa pyörittämällä kirjailija Stephen Kingin ja saa tämän puhumaan totta ja hän ja Eddie patistavat tarinankertojaa jatkamaan kesken heittämäänsä Mustaa tornia. Helena lukee parhaillaan yhtä kirjaa, Simenonin dekkaria Maigret Vichyssä.

Terveisiä Taavetista

    

Tulipallo kiirehti pois näkyvistä Luumäen Taavetin taivaalla eilen iltapimeällä. Helena tutki netissä, oliko siitä muiden havaintoja ja niitä löytyi. Kirkkaampi kuin Venus, joku kirjoitti. Sen sekunninosan aikana, jonka tulipallo näkyi, arvioin, että tuikku oli kolme kertaa isompi ja valovoimaisempi kuin kirkkaimmat tähdet. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa on aivan alussa valaistuksena kynttilä, jonka nuori päähenkilö sammuttaa makuuhuoneessaan ja jää valvomaan pimeään. Guermantesin tiessä isoäiti soittaa tyttärenpojalleen puhelimella, kun nuorukainen on tapaamassa ystäväänsä kasarmikaupungissa, soittaa postitoimistoon ja sen seurauksena nuorukaiselle tulee niin kova koti-ikävä, että hän rientää heti seuraavana aamuna Pariisiin. Rautatie ja sähkösanomat ovat olleet jo arkipäivää ja nyt tulee uutena puhelinyhteydet keskusneiteineen. Kadonneen ajan alkupuolella nuori herrasmies käy myös bordellissa – juonipaljastus – ja tapaa siellä erään Rachelin ja kuinka ollakaan, sama nuori nainen, näyttelijätär on päähenkilön ystävän Saint-Loupin ylläpitämä rakastajatar. Stephen Kingin Mustassa tornissa, Susannan laulussa revolverimieskaksikko Roland ja Eddie – juonipaljastus – suuntaavat Maineen etsimään kirjailijaa auttamaan heitä: Stephen King tulee pahaa aavistamatta talonnurkan takaa pihalle, näkee luomansa henkilöhahmot edessään, parahtaa, pyörähtää ympäri ja lähtee karkuun. Mutta hän ei pääse pakoon. Talo on järven rannalla ja kirjailija pysähtyy seisomaan jalat sääriä myöten vedessä. Roland polvistuu hiekalle ja anoo kirjailijaa kuuntelemaan. Helena sai luettua loppuun yhden Maigret'n ja valitsi seuraavan: Maigret Vichyssä.