Lauantaiaamu Luumäen Taavetissa on tuulinen ja taivaalla on harmaita pilviä, jotka uhkaavat varistaa maiseman ylle lunta. Luimme eilen loppusivut Stephen Kingin Musta torni -sarjan kuudennesta osasta, Susannan laulu. Varsinaisen tarinan päätteeksi kirjassa on Kooda, jossa on valikoituja otteita kirjailijan päiväkirjasta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja viimeinen merkintä kesäkuun yhdeksästoista päivä vuonna 1999 ja jolloin King jäi pakettiauton alle iltapäiväkävelyllään. Tiedoitusvälineissä levisi seuraavana päivänä tieto kirjailijan kuolemasta. Voi niitä luotettuja. Helena lukee rankkaa Ellroyn tekstiä, jossa murhataan ihmisiä ripeästi ja käytetään yksilöitä pelinappuloina säälimättä ja kaihtamatta tarpeen mukaan. Päähenkilö Marcel Proustin romaanissa Kadonnutta aikaa etsimässä, joka on kovin itse kirjoittajan oloinen, sairasteleva, toisinaan sängynoma aristokraatti ja joka Proust kirjoittaa minä -muodossa fiktiota kuin muistelmia, hänellä on vanha palvelijatar pitämässä nuoresta herrasta huolta, Francoise, joka on maalaisjärkinen nainen, raivostuttavan omapäinen, vankkumaton käsityksissään ja mielipiteissään ja joka saa paikan ja ikuistuksen hahmostaan tässä pitkässä muistelossa, palkitaan ikään kuin Oscarilla näyttelijäsuorituksestaan, hän on sairaan, nuoren kirjailijan yhdysside menneisyyteen. Kaikki muuttuu maailmassa, mutta Francoise pysyy. Hän oli Proustin tukena jo pojan lapsuudessa, kun tämä ei saanut yöllä unta tädin luona Combrayssa ja on nyt Guermantesin tie 2 -osassa ilmeeltään tietäväisenä ja arvostelevana ohjaamassa nuoren herran erään naisvieraan tämän makuuhuoneeseen tervehdyskäynnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti