Tuuli yltyi eilen yötä vasten Luumäen Taavetissa. Parvekelasit valittivat kiskoissaan. Tänään alkoi kesäaika. Eilen sain luettua loppuun Roto -käsikirjoitukseni. Niissä kohden, joissa olin tehnyt enemmän muutoksia toistaiseksi viimeisellä kirjoituskerralla, virheitä ja korjaamista oli enemmän. En kykene arvioimaan vaatiiko teksti muokkaamaan sitä lisää jostain heikommasta kohdasta eli on luettava tarina uudelleen läpi, annettava pölyn laskeutua ensin ja palattava siihen sen jälkeen. Helena on lukenut puoleen väliin James Ellroyn Verirahat. Meillä on olohuoneen sohvapöydällä paksujen kirjojen ja pitkien sarjojen kirjoittajien opuksia rinnakkain, Ellroy, Marcel Proust ja Stephen King. Aloitimme iltapäivällä Kingin Musta torni -sarjan päätösosan Musta torni, jossa on pyöreästi tuhat sivua. Pidot Dixie Pigissä, jossa tuoksuu vartaissa paistettu, ei possu, vaan jokin muu liha ja koolla vampyyrit ja alhaismiehet ja -naiset ja näiden kirput lattialla pöytien alla. Marcel Proust tai Kadonneen ajan päähenkilö vierailee ensimmäisen kerran Guermantesin herttuan ja herttuattaren illallisilla ja tulee esitellyksi Parman prinsessalle ja muille merkkihenkilöille ja joilla kutsuilla on vain merkkihenkilöitä, vain kutsuvieraita, vain sellaisia persoonia, jotka viihtyvät toistensa seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti