Tilkankadulla

    

 Kuusi astetta pakkasta Pikku Huopalahdessa, Helsingissä. Ilmavirtaus käy etelästä. Eilen aamulla näimme melkein täyden kuun, kun veimme pyykit talon koneeseen. Koska edellisellä pyykkikerralla oven tunnistin meni epäkuntoon, teimme niin, että Helena jäi odottamaan pyykkitupaan siksi aikaa, kun pyykkikone kävi. Minä tulin päästämään hänet passista, kun siirsimme pyykit kuivauskoneeseen ja Helena kävi kotona. Hän joi kahvit ja teki akvarellia ja tuli sen jälkeen vapauttamaan minut. Minulla oli Claude Simonin Georgica mukana pyykkituvassa ja ajattelin, että se on juuri oikea paikka lukea sellaista historian melskeistä kirjaa. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kauppareissulla, jolloin kävelimme samalla Mannerheimintien jalkakäytävää pitkin ja toisen kerran puolen päivän aikaan rantapuistossa ja -raitilla. Työstin viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Iltapäivällä luin ääneen neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Alesa kirjaa siinä ylös kuolemaisillaan olevan luostarinvanhimman elämänkertaa. Tarina tarinassa, mutta teksti oli vaihteeksi tasokkaampaa ja parempaa eli miellytti minua enemmän. Samaa aihetta Dostojevskin kirjoissa on kauttaaltaan. Rikos, henkinen kärsimys ja vapauttava tunnustus ja katumus. Helena luki loppuun Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona.

Tilkankadulla

    

Hyvää Loppiaista. Pakkasta aamukuudelta kahdeksan astetta. Eilen saimme nauttia auringosta Pikku Huopalahden rannalla, Helsingissä. Kuivuneita talventörröttäjiä rantakivikossa. Kaksi hiihtäjää teki latuja rantapuiston lumipeitteeseen. Luistinradalla ei ollut ketään keskipäivällä. Helena tekee luonnoksia omalla työpöydällään, teippaa akvarellipohjia valmiiksi pahveille, lukee lainaamaansa Haruki Murakamin kirjaa Ensimmäinen persoona, yhtä suosikkikirjailijaansa ja pelaa välillä pelikorteilla pasianssia. Minun Gaz matkaan -käsikirjoitukseni on sivulla 107. Koko käsikirjoituksen sivumäärä on 831. Luin eilen noin kaksikymmentä sivua Simonin Georgicaa ja ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa on menossa pitkä jakso luostariveljien huomassa. Mietin johtuuko näistä uskonnollis-filosofisista jaksoista, että Karamazovin veljekset on korotettu Dostojevskin yhdeksi pääteokseksi? Haluaisin nähdä miten kävisi, jos tarjoaisi nykykustantajalle tällaista monikymmen-, monisatasivuista elämänohjeproosaa? Kuinka monta sivua kriittiset lukijat kävisivät läpi ennen kuin luovuttaisivat? Samoin olisi hauska kuulla, miten kustannusportaan lukijaryhmä suhtautuisi Karamazovin veljeksien muka-syvällisiin avautumisiin ja keskusteluihin? Kuinka paljon tekstiä kriitikot raakkaisivat pois heti ensi lukemalta? Veikkaisin puolet tai kaksi kolmasosaa. Tämä väliarviona, kun meillä on kirjaa lukematta vielä kuusisataa sivua.

Tilkankadulla

    

Yksitoista astetta pakkasta täällä etelärannikolla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Koillistuulta viisi metriä sekunnissa. Kummat ei lopu. Meidän aamumme alkavat niin, että Helena herää, kun kello soi ja herättää minut. Nousen, käyn aamutoimet, puen, vilkaisen parvekkeelta säätä, herätän Helenan ja aukaisen läppärin. Tänä aamuna, kun istuin ja tuijotin tietokoneruutua, huomasin, että kellonaika oli 1:27 tai jotain vastaavaa. Siinä vaiheessa Helena kysyi mitä kello on?Sori, vastasin. Jatkoimme unia ja herätys rutineineen toistui muutamaa tuntia myöhemmin. Eilen aamupäivällä reistaili puolestaan meidän oma pesukoneemme. Kone ei lingonnut. Vesi jäi rumpuun. Valutimme veden koneesta poistosihdin kautta. Haimme Munkkiniemen kirjastosta Helenan varaamaan Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona. Aioin ostaa samalla reissulla vihon tai kaksi, kun kuljimme R-kioskin ohi, mutta heillä ei ollut ollenkaan sitä artikkelia. Paluumatkalla söimme burgeriateriat Mäkkärissä. Se meni suunnitelmien mukaan. Kellonajat hämmästyttivät Helenaa myös illalla, kun hän kävi ilman silmälaseja saunasta jäähyllä parvekkeella. Jupiter ja Mars näkyivät molemmat. Likinäköisenä Helena on näkevinään Jupiterin kellotauluna, jonka viisarit näyttävät vaihdellen eri aikoja. Sain uudet villasukat, mustakärkiset, jotka vaihtuvat punaisiksi jalkaterän puolesta välistä. Ne taitavat olla Karamazovien sukat.

Tilkankadulla

      

 Kaksi astetta pakkasta tänä aamuna. Pihamaisema on talvinen, lunta maassa ja puitten oksilla. Eilen oli poikkeava päivä. Veimme aamukahdeksalta kylpypyyhkeet ja -takit talon pyykkituvan koneeseen. Kun reilu puoli tuntia myöhemmin olimme hakemassa pyykkejä, avainlätkä ei aukaissut ovea. Laitoimme viestin vuokranantajalle ja kesti kolme tuntia ennen kuin huoltomies tuli yleisavaimen kanssa paikalle. Ei onneksi sentään tämän vakavampaa. Helena teki aamupäivällä joitain luonnoksia ja minä etenin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ulkoilimme kauppareissun verran. Luin Simonin Georgicaa ja iltapäivän päätteeksi ääneen vajaat neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Kirjan henkilökaarti on iso, 54 henkilönimeä, jotka on lueteltu alkusivuilla. Kaikki nämä nimet eivät ole esiintyneet vielä tarinassa. Kirjailija on tähän asti hallinnut hienosti tätä henkilögalleriaa eli henkilöt on pohjustettu ja esitelty niin selvästi, että ei ole tarvinnut selata kirjaa taaksepäin pysyäkseen mukana kenestä on kulloinkin kysymys. Huolellista kirjoittamista. Eilen lukemassamme osuudessa oli filosofinen painotus ja tendenssi. Dostojevski pääsee arvostelemaan uskoa ja uskontoa, joka sallii viattomien lasten kärsimyksen. Ivan Karamazov kertoo nuoremmalle veljelleen Alesalle raakoja esimerkkitapauksia. Kirjailija kertoo, jatkaa ja kertoo, että asia tulisi varmasti selväksi.

 

Tilkankadulla

    

Lunta sataa Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. On satanut varmaan koko yön, koska sisäpihan pensaitten oksat ovat saaneet valkean lumikuorrutuksen. Lämpötila on nollassa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 92. Claude Simonin Georgica on puolivälissä. Siinä kirjailija kuljettaa rinnakkain eri tarinoita, eri ajoilta, ottaa mukaan yksityiskirjeitä tilanhoitajalle ja kirjeitä kansalliskonventille Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta ja hypähtäen siitä Toisen maailmansodan taisteluhautoihin ja sotavankileireille. Runsasta ja rikasta kuvastoa. Nautin tekstin päättymättömästä monologista. Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksiä olemme lukeneet yli kolmesataa sivua. Kirjoitin eilisessä postauksessa, että arvostan Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus enemmän kuin Karamazovin veljeksiä. Dostojevski on monisanainen kirjailija, jonka teokset etenevät hitaasti. Ehkä kirjailijan saama palkkio oli sidoksissa sanojen määrään. Rikos ja rangaistus etenee verkkaisesti, mutta Karamazovin veljekset on kaksin verroin hitaampi. Rikos ja rangaistus on jännittävä ja jännitteinen, mutta Karamazovin veljekset silkkaa draamaa ja liioittelua. Helena kutoo sukkaa silloin, kun luen sitä ja yleensä luen ääneen.

Tilkankadulla

    

Arkiaamu. Maanantai. Kaksi astetta pakkasta. Taivaalla näkyy muutamia tähtiä. Eilen päivällä aurinko paistoi ja illalla ihailimme puolikasta kuuta ja Jupiteria. Eilen teimme aamupäivän omia taideluomiamme, Helena paranteli kirjakansiluonnostaan ja teki toisen vähän erilaisen. Minä jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ulkoilimme sen verran, että kävimme kaupassa ja samalla kuljimme edestakaisin Mannerheimintien jalkakäytävällä. Keskipäivästä eteenpäin katsoimme päiväunien sijasta televisiosta perätysten kaikki kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Ne kolme mustavalkoista. Viiden tunnin filmisessio. Välillä unetti, mutta se tunne meni ohi. Katsoin näitä tuttuja kuvia niin, että tarkkailin väliin Matti Raninia silloin, kun hän ei ollut äänessä, vaan näytteli pääesiintyjän taustalla ja samoin Leo Jokelan ilmeitä. Tarkkailin Esko Salmista Kaasua Komisario Palmu -elokuvassa ja sitten Tähdet kertovat -elokuvan isommassa roolissa. Tutuissa filmeissä voi etsiä uusia kuvakulmia ja yksityiskohtia. Vietimme siis osin erilaisen vuoden ensimmäisen päivän. Luin kuitenkin illemmalla ääneen kymmenkunta sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Lukiessani ajatukseni harhaantui ensimmäisen kerran kirjailijan pääteokseen Rikos ja rangaistus -romaaniin. Tein mielessäni vertailua. Nyt, kun olemme lukeneet neljäsosan Karamazovin veljeksistä, joka on hyvä kirja, arvostan kuitenkin enemmän Rikos ja rangaistus -teosta.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu, vuoden 2023 tammikuun ensimmäinen päivä. Säätiedon mukaan lämpötila on kolme astetta plussaa ja länsituulta on neljä metriä sekunnissa. Avasin uudet tiedostot tälle vuodelle päiväkirjalle ja Kaunis kesäpäivä -blogin postauksille. Eilen vietimme tavallisen lauantaipäivän. Helena muokkasi ja paranteli kirjankansiluonnostaan. Hän ei ole vielä täysin tyytyväinen olemassaolevaan ja aikoo tänään sekoittaa värejä ja korjailla sitä. Minä työstin Gaz matkaan -käsikirjoitusta ja olen siinä sivulla 80. Koko käsikirjoituksessa on 829 sivua. Luin ääneen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan, sataviisikymmentä vuotta sitten, ei ollut vielä autoja eikä sähkövaloa. Iltapäivällä katsoimme Manchester Cityn ja Evertonin välisen valioliigaottelun, joka päättyi tasan yksi yksi. Katsoimme myöhemmin ranskalaisen elokuvan, jonka nimi ei jäänyt mieleen ja vuorokauden- ja vuodenvaihteen tienoilla musiikkidokumenttia Eric Claptonista ennen kuin menimme nukkumaan ennen kello yhtä. Ulkona paukkuivat pitkin iltaa ilotulitusraketit ja papatit ja näimme keskiyön hetkellä muutaman raketin värikkäänä leviävän tähtiviuhkan.