Hyvää Loppiaista. Pakkasta aamukuudelta kahdeksan astetta. Eilen saimme nauttia auringosta Pikku Huopalahden rannalla, Helsingissä. Kuivuneita talventörröttäjiä rantakivikossa. Kaksi hiihtäjää teki latuja rantapuiston lumipeitteeseen. Luistinradalla ei ollut ketään keskipäivällä. Helena tekee luonnoksia omalla työpöydällään, teippaa akvarellipohjia valmiiksi pahveille, lukee lainaamaansa Haruki Murakamin kirjaa Ensimmäinen persoona, yhtä suosikkikirjailijaansa ja pelaa välillä pelikorteilla pasianssia. Minun Gaz matkaan -käsikirjoitukseni on sivulla 107. Koko käsikirjoituksen sivumäärä on 831. Luin eilen noin kaksikymmentä sivua Simonin Georgicaa ja ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa on menossa pitkä jakso luostariveljien huomassa. Mietin johtuuko näistä uskonnollis-filosofisista jaksoista, että Karamazovin veljekset on korotettu Dostojevskin yhdeksi pääteokseksi? Haluaisin nähdä miten kävisi, jos tarjoaisi nykykustantajalle tällaista monikymmen-, monisatasivuista elämänohjeproosaa? Kuinka monta sivua kriittiset lukijat kävisivät läpi ennen kuin luovuttaisivat? Samoin olisi hauska kuulla, miten kustannusportaan lukijaryhmä suhtautuisi Karamazovin veljeksien muka-syvällisiin avautumisiin ja keskusteluihin? Kuinka paljon tekstiä kriitikot raakkaisivat pois heti ensi lukemalta? Veikkaisin puolet tai kaksi kolmasosaa. Tämä väliarviona, kun meillä on kirjaa lukematta vielä kuusisataa sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti