Kuusi astetta pakkasta Pikku Huopalahdessa, Helsingissä. Ilmavirtaus käy etelästä. Eilen aamulla näimme melkein täyden kuun, kun veimme pyykit talon koneeseen. Koska edellisellä pyykkikerralla oven tunnistin meni epäkuntoon, teimme niin, että Helena jäi odottamaan pyykkitupaan siksi aikaa, kun pyykkikone kävi. Minä tulin päästämään hänet passista, kun siirsimme pyykit kuivauskoneeseen ja Helena kävi kotona. Hän joi kahvit ja teki akvarellia ja tuli sen jälkeen vapauttamaan minut. Minulla oli Claude Simonin Georgica mukana pyykkituvassa ja ajattelin, että se on juuri oikea paikka lukea sellaista historian melskeistä kirjaa. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kauppareissulla, jolloin kävelimme samalla Mannerheimintien jalkakäytävää pitkin ja toisen kerran puolen päivän aikaan rantapuistossa ja -raitilla. Työstin viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Iltapäivällä luin ääneen neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Alesa kirjaa siinä ylös kuolemaisillaan olevan luostarinvanhimman elämänkertaa. Tarina tarinassa, mutta teksti oli vaihteeksi tasokkaampaa ja parempaa eli miellytti minua enemmän. Samaa aihetta Dostojevskin kirjoissa on kauttaaltaan. Rikos, henkinen kärsimys ja vapauttava tunnustus ja katumus. Helena luki loppuun Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti