Lunta sataa Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. On satanut varmaan koko yön, koska sisäpihan pensaitten oksat ovat saaneet valkean lumikuorrutuksen. Lämpötila on nollassa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 92. Claude Simonin Georgica on puolivälissä. Siinä kirjailija kuljettaa rinnakkain eri tarinoita, eri ajoilta, ottaa mukaan yksityiskirjeitä tilanhoitajalle ja kirjeitä kansalliskonventille Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta ja hypähtäen siitä Toisen maailmansodan taisteluhautoihin ja sotavankileireille. Runsasta ja rikasta kuvastoa. Nautin tekstin päättymättömästä monologista. Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksiä olemme lukeneet yli kolmesataa sivua. Kirjoitin eilisessä postauksessa, että arvostan Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus enemmän kuin Karamazovin veljeksiä. Dostojevski on monisanainen kirjailija, jonka teokset etenevät hitaasti. Ehkä kirjailijan saama palkkio oli sidoksissa sanojen määrään. Rikos ja rangaistus etenee verkkaisesti, mutta Karamazovin veljekset on kaksin verroin hitaampi. Rikos ja rangaistus on jännittävä ja jännitteinen, mutta Karamazovin veljekset silkkaa draamaa ja liioittelua. Helena kutoo sukkaa silloin, kun luen sitä ja yleensä luen ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti