Yksitoista astetta pakkasta täällä etelärannikolla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Koillistuulta viisi metriä sekunnissa. Kummat ei lopu. Meidän aamumme alkavat niin, että Helena herää, kun kello soi ja herättää minut. Nousen, käyn aamutoimet, puen, vilkaisen parvekkeelta säätä, herätän Helenan ja aukaisen läppärin. Tänä aamuna, kun istuin ja tuijotin tietokoneruutua, huomasin, että kellonaika oli 1:27 tai jotain vastaavaa. Siinä vaiheessa Helena kysyi mitä kello on?Sori, vastasin. Jatkoimme unia ja herätys rutineineen toistui muutamaa tuntia myöhemmin. Eilen aamupäivällä reistaili puolestaan meidän oma pesukoneemme. Kone ei lingonnut. Vesi jäi rumpuun. Valutimme veden koneesta poistosihdin kautta. Haimme Munkkiniemen kirjastosta Helenan varaamaan Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona. Aioin ostaa samalla reissulla vihon tai kaksi, kun kuljimme R-kioskin ohi, mutta heillä ei ollut ollenkaan sitä artikkelia. Paluumatkalla söimme burgeriateriat Mäkkärissä. Se meni suunnitelmien mukaan. Kellonajat hämmästyttivät Helenaa myös illalla, kun hän kävi ilman silmälaseja saunasta jäähyllä parvekkeella. Jupiter ja Mars näkyivät molemmat. Likinäköisenä Helena on näkevinään Jupiterin kellotauluna, jonka viisarit näyttävät vaihdellen eri aikoja. Sain uudet villasukat, mustakärkiset, jotka vaihtuvat punaisiksi jalkaterän puolesta välistä. Ne taitavat olla Karamazovien sukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti