Tilkankadulla

    

 Eilen täällä etelärannikolla oli päivällä aurinkoista ja teimme lenkin keskipäivän aikaan rantapuistossa. Iltaa kohti sää muuttui, satoi lunta isoja hiutaleita, mutta nyt aamulla sataa silkkaa vettä. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen toisen osan. Erotin sen muusta käsikirjoituksesta ja lähetin Helenalle sähköpostiin, jotta hän pääsee lukemaan tämän korjatun ja viimeisimmän version kännykästä. Eilen aamulla vein Riitta Jalosen Omat kuvat pyykkitupaan vahtivuorollani. Tuntuu tutulta miten kirjailija miettii ja kokee kirjoittamiseen liittyviä asioita ja rutiineja. Riitta Jalonen kirjoittaa teoksensa ensin käsin. Minä, harrastaja siirryin tekstauksesta takaisin kaunokirjoitukseen joitain vuosia sitten. Palautin ”tietokoneeni” varhempaan aikaan ja palasin tavallaan nuoruuteeni. Aikamatkailun ei tarvitse olla mikään kummajainen. Kun täytän nykyisin päiväkirjavihkojani lyijytäytekynällä kaunokäsikirjoituksella, olen joltain osin neljänkymmenen vuoden takaisissa vanhoissa maisemissa. Olen kahtaalla, koska olen silti myös tässä hetkessä ja näissä päivissä. Raportoin. Helena tekee edelleen akvarelleja. Hänellä on aikalisä niissä. Akryylit odottavat. Francoise Saganin Muuan hymy on hänellä kesken, joten aloin lukea seuraavana lukukirjanani Leena Krohnin kirjaa Hotel Sapiens. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla luimme melkein kuusikymmentä sivua Graham Greenen Kunniakonsulia. Kaikkia hyviä kirjoja. Voi ihanuutta.

Tilkankadulla

    

 Kuu näkyy isona puolikkaana nyt maanantaiaamuna pihan yllä matalalla eteläisellä taivaalla. Hyvää huomenta. Eilen oli aurinkoinen ulkoilupäivä. Kävimme kauppaostoksilla Mannerheimintien Alepassa ja puolelta päivin kävelimme rantaraittia Pikku Huopalahden pohjukkaan, kävelysiltaa Haaganpuron yli ja edelleen korkeajännitelinjalle asti ja takaisin. Muita kulkijoita tuli vastaan tasaiseen tahtiin ja ohimenijöitä. Helenalla oli iso kamera mukanaan. Seitsemäntoista sivua eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 665 ja kaikkiaan käsikirjoituksessa on 864 sivua eli kaksisataa sivua käymättä läpi. Kakkososaa on jäljellä kolmetoista sivua. Helena luki loppuun Haruki Murakamin kirjan 1Q84. Hän otti unilukemisiksi kirjastosta lainaamani Francoise Saganin teoksen Muuan hymy. Osasinpa lainata kelvollisesti. Minulla on kesken Riitta Jalosen Omat kuvat. Eilen iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen eteenpäin Graham Greenen upeaa Kunniakonsulia. Kirja on puolivälissä. Viimeksi olimme yhden luvun verran vahingossa kaapatun kunniakonsulin seurassa. Hän yritti paeta. Luku loppui ja Helena sanoi, että tähänkö sä jätät?

Tilkankadulla

    

Luontoelämyksiä isossa kaupungissa: Eilen aamupäivällä, kun palasimme kaupalta Tilkankatua pitkin, kuulimme erikoisen linnunäänen. Pysähdyimme. Varis lensi ylitsemme, mutta ääni oli palokärjen, joka etsi toukkia rinteessä olevista, katkaistuista, pystyyn jätetyistä puunrungoista. Myöhemmin päivällä katselin ikkunasta pihalle hiljaista lumisadetta, joka peitti vähin erin vanhat jäniksenjäljet. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Teen töitä sen parissa päivittäin tehollista työaikaa neljästä viiteen tuntia. Käsikirjoituksen toista osaa on jäljellä kolmekymmentä sivua. Helena maalaa yhä akvarelleja, jättää työn kuivumaan ja tulee virkkaamaan olohuoneen sohvalle. Televisio on säädetty hiljaiselle. Hän lukee yhä Murakamin kirjaa 1Q84. Minä olen lukenut sata sivua Riitta Jalosen kirjaa Omat kuvat. Hyvää tekstiä. Kirjailija tilittää tuntojaan. Iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen kolmekymmentä sivua Graham Greenen huimaa Kunniakonsulia. Ihailen hänen vuoropuheluaan ja muutenkin. Illan vietimme television ja jalkapallon ääressä.

Tilkankadulla

   

 

Kevättä on jo. Valo lisääntyy päivittäin illasta ja aamusta. Nautimme eilen ulkoilusta, kun patikoimme pyykkituvan jälkeen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Kirjastossa on aina jotain erikoista ja jännää, kirjojen ohella. Lainaustiskin takana oli tällä kertaa harmaa teipistä tai massasta askarreltu otus, kuulemma vielä keskeneräinen. Lainasin neljä kirjaa, Riitta Jalosen Omat kuvat, Francoise Saganin Muuan hymy, Leena Krohnin Hotel Sapiens ja Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe. Kotona vein Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslinnun takaisin hyllyyn. Otin ensimmäisenä lukuun Jalosen Omat kuvat. Se oli minulla varauksessa syksystä asti. Luin sitä kolmanneksen illalla lukutuntimme jälkeen. Eli ensin luin Graham Greenen tekstiä ääneen ja sen jälkeen itsekseni Riitta Jalosta. Mielessäni vertasin kirjailijoiden tekstejä keskenään ja huomasin nauttivani molemmista. Koen Jalosen Omat kuvat samanlaisena omaelämäkerrallisena muisteluna kuin muun muassa Paavo Rintalan ja Leo Kalervon myöhäisteokset. Helena ei lainannut mitään. Hänellä on yhä Haruki Murakamin kirja 1Q84 kesken. Työstin päivän aikana kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Tätä toista osaa on käymättä läpi neljäkymmentä sivua.

Tilkankadulla

    

Kauppareissulla pilviä ajelehti eilen kuin sulkia Helsingin Pikku Huopalahden taivaalla. Yön kuluessa ilmavirtaus on kääntynyt eteläiseksi eli siirrymmekö vihdoin kevääseen. Luin eilen loppuun Tove Janssonin kirjan Kunniallinen petkuttaja. Se päättyi jäittenlähdön aikaan. Tänään olemme menossa Munkkiniemen kirjastoon. Palautamme repullisen luettuja kirjoja. Minulla on siellä kaksi noudettavaa varausta ja mielessä muutama kirjannimi, jotka voisin lainata. Ehdotin Helenalle uudeksi ääneenlukukirjaksi omasta kirjahyllystä Graham Greenen teoksen Kunniakonsuli. Se on tullut julki 1973. Luin noin neljäkymmentä sivua. Valloittavaa tekstiä ja sujuvaa ja osuvaa replikointia. Olemme molemmat lukeneet kirjan aiemmin, mutta sen lukee mielellään uudestaan. Helena jatkaa yhä akvarellien parissa. Ideoita paperille. Hänellä on kesken omassa luvussa Murakamin 1Q84, kolmas osa. Työstin eilen eteenpäin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toisen osan loppu häämöttää. Luin vielä iltamyöhällä Tyyne Saastamoisen ohuen runokokoelman Vieras maa ja otin saman tekijän Ruhtinaslinnun varalle klaffipiirongin päälle. Siinä on Saastamoisen valittuja runoja vuosilta 1960 -1986. Otan kirjan mukaan pesutupaan, kun päivystän omalla vuorollani ovivahtina.

Tilkankadulla

    

 Selkeää säätä eli toiveissa on aurinkoinen päivä. Pakkasta aamulla yksitoista astetta täällä etelärannikolla. Työstin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Epäröinnin aika on ohi. Muutan aikamuotoa, mutta olen kuitenkin varuillani epäsuoran kerronnan varalta. Eilen iltapäivällä saimme luettua ääneen loppuun Dostojevskin Idiootin. Helena kehuu sitä mestarilliseksi ja hyväksi. Minä pidin kirjan lopusta, vaikka en tiedä sen psykologisesta osuvuudesta. Kritisoin liikoja henkilöhahmoja ja pitkiä jaaritusjaksoja. Tässä vaiheessa tuntuu, että en ole lukemassa Idioottia kolmatta kertaa. Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja. Hän aikoo siirtyä vaihteeksi akryyleihin. Ehkä jo huomenna. Isoäidinneliöitä on paksu pinkka virkattuna. Helenalla on kesken Murakamin 1Q84. Minulla on luvussa Tove Janssonin romaani Kunniallinen petkuttaja. Siinä virkataan muun ohessa, päiväpeittoa. Kirja on painettu EU:ssa ja siinä on runsaasti painovirheitä. Lukiessa tulee mieleen, että se henkilö tai ne henkilöt, jotka ovat päästäneet moista suttua läpi, eivät taida hallita ollenkaan suomea. Tove olisi ansainnut parempaa. En ole erikoisen ihastunut kirjan juoneen enkä tyyliin. Tove Janssonin Kesäkirja oli mainio pieni teos merelliseltä saarelta, mutta tämä ei kohoa sen verroille. Kirjasta on loppuneljännes lukematta. 

Tilkankadulla

    

Hyvää Kansainvälistä naisten päivää. Nyt aamulla pyryttää lunta Helsingin Pikku Huopalahdessa ja on kai pyryttänyt läpi yön. Tuulee idästä yhdeksän metriä sekunnissa. Eilen kauppareissulla oli tyyten toista, aurinko paistoi Mannerheimintiellä säteilevästi ja keväisesti. Oiva ulkoilusää. Joimme päiväkahvit parvekkeella. Eilen edistyin kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksessa. Olen siinä nyt sivulla 605. Kaikkiaan käsikirjoituksessa on 862 sivua. Helena virkkaa isoäidinneliöitä, joista tulee joskus jokin palapeitto tai vastaava. Välillä hän tekee akvarelleja työpöytänsä ääressä. Useimmiten hän tekee niitä aamupäivisin. Hän lukee Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kolmatta osaa, erillistä nidettä, joka on aiempaa nidettä ohuempi ja helpompi käsitellä myös sängyssä. Tietenkin on myös se kotoinen ”äänikirja” eli hän kuuntelee iltapäivisin, kun minä luen ääneen. Dostojevskin Idiootti on loppuhuipennuksissaan. Kirjaa on lukematta noin kuusikymmentä sivua. Idioottiruhtinaalla on kaksi nuorta naista, joihin hän on rakastunut ja joita hän on molempia kosinut julkisesti ja nyt tämä kaikkien kanssa mieliksi oleva mies joutuu tilanteeseen, että hänen on valittava toinen näistä kahdesta. Hän yrittää kuitenkin pitää molemmat ja epäröi päätöksessään. Tällöin toinen neito lähtee parkuen pois ja toinen ajaa oman sulhasensa tiehensä ja aletaan suunnitella häitä. Kirja päättynee niin hyvin, että ei hyvin pääty tai miten päättyykään.