Kevättä on jo. Valo lisääntyy päivittäin illasta ja aamusta. Nautimme eilen ulkoilusta, kun patikoimme pyykkituvan jälkeen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Kirjastossa on aina jotain erikoista ja jännää, kirjojen ohella. Lainaustiskin takana oli tällä kertaa harmaa teipistä tai massasta askarreltu otus, kuulemma vielä keskeneräinen. Lainasin neljä kirjaa, Riitta Jalosen Omat kuvat, Francoise Saganin Muuan hymy, Leena Krohnin Hotel Sapiens ja Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe. Kotona vein Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslinnun takaisin hyllyyn. Otin ensimmäisenä lukuun Jalosen Omat kuvat. Se oli minulla varauksessa syksystä asti. Luin sitä kolmanneksen illalla lukutuntimme jälkeen. Eli ensin luin Graham Greenen tekstiä ääneen ja sen jälkeen itsekseni Riitta Jalosta. Mielessäni vertasin kirjailijoiden tekstejä keskenään ja huomasin nauttivani molemmista. Koen Jalosen Omat kuvat samanlaisena omaelämäkerrallisena muisteluna kuin muun muassa Paavo Rintalan ja Leo Kalervon myöhäisteokset. Helena ei lainannut mitään. Hänellä on yhä Haruki Murakamin kirja 1Q84 kesken. Työstin päivän aikana kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Tätä toista osaa on käymättä läpi neljäkymmentä sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti