Eilen täällä etelärannikolla oli päivällä aurinkoista ja teimme lenkin keskipäivän aikaan rantapuistossa. Iltaa kohti sää muuttui, satoi lunta isoja hiutaleita, mutta nyt aamulla sataa silkkaa vettä. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen toisen osan. Erotin sen muusta käsikirjoituksesta ja lähetin Helenalle sähköpostiin, jotta hän pääsee lukemaan tämän korjatun ja viimeisimmän version kännykästä. Eilen aamulla vein Riitta Jalosen Omat kuvat pyykkitupaan vahtivuorollani. Tuntuu tutulta miten kirjailija miettii ja kokee kirjoittamiseen liittyviä asioita ja rutiineja. Riitta Jalonen kirjoittaa teoksensa ensin käsin. Minä, harrastaja siirryin tekstauksesta takaisin kaunokirjoitukseen joitain vuosia sitten. Palautin ”tietokoneeni” varhempaan aikaan ja palasin tavallaan nuoruuteeni. Aikamatkailun ei tarvitse olla mikään kummajainen. Kun täytän nykyisin päiväkirjavihkojani lyijytäytekynällä kaunokäsikirjoituksella, olen joltain osin neljänkymmenen vuoden takaisissa vanhoissa maisemissa. Olen kahtaalla, koska olen silti myös tässä hetkessä ja näissä päivissä. Raportoin. Helena tekee edelleen akvarelleja. Hänellä on aikalisä niissä. Akryylit odottavat. Francoise Saganin Muuan hymy on hänellä kesken, joten aloin lukea seuraavana lukukirjanani Leena Krohnin kirjaa Hotel Sapiens. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla luimme melkein kuusikymmentä sivua Graham Greenen Kunniakonsulia. Kaikkia hyviä kirjoja. Voi ihanuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti