Tilkankadulla

    

 Uusi viikko alkaa. Pikkupakkasta täällä etelärannikolla. Yöunet jäivät lyhyiksi, kun katsoimme eilen illalla televisiosta mitä kuuluu Suomeen? Näin tällä kertaa. Eilen pääsin eteenpäin 18 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Korjailin myös edellispäivänä läpikäymääni tekstiä. Korjauksien korjauksia. Helena virkkaa kaitaleita. Eilen aamulla hän vietti vähän aikaa työpöytänsä ääressä. Lintuja lähdössä lentoon. Keskipäivällä teimme tavanomaiseksi tulleen kävelylenkin Pikku Huopalahden rantapuistossa. Lukutunnilla jatkoimme ääneenlukuna toisen luvun Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Helena otti unilukemisiksi jonkin Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Minä luovutin luettuani kolmanneksen Miki Liukkosen kirjasta Elämä: Esipuhe. Näin käy aina joskus. Luin pari vuotta sitten Liukkosen kirjan O ja nyt siis yhden kolmanneksen lisää tätä toista teosta. Tämän keskeytyksen jälkeen piti etsiä jotain muuta korvaavaa luettavaa ja valikoin omasta kirjahyllystämme Richard Hughesin teoksen Rajumyrsky Jamaikassa. Se on ilmestynyt Tauno Tainion suomentamana Keltaisessa kirjastossa vuonna 1956. Romaanin ensimmäiset neljä sivua olivat ainakin kelpo tekstiä. Hyviä kirjoja riittää.

Tilkankadulla

    

 Mustarastas laulaa aamun varhaisessa hämärässä. Kaksi tähteä erottuu vaalenevalla taivaalla. Ovatkohan ne Arcturus ja Vega? Eilen päiväkävelyllä sorsilla oli metkut mielessä. Myöhemmin iltapäivällä paistattelimme auringossa parvekkeella. Eilen kävin läpi 42 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Joudun kuitenkin arvioimaan tänään aamun virkeydessä, onko juuri sillä kohtaa tekstiä jokin osa heikosti tai hullusti. Jäi kaihertamaan. Helena teki eilen enimmäkseen käsitöitä. Ääneenlukutunnilla aloitimme seuraavan kirjan. Onko se viimeinen ennen kesätaukoa? Ehdotin, että lukisimme Nikolai Gogolin kirjan Kuolleet sielut. Helenalle se sopi. Olemme molemmat lukeneet sen aiemmin, minä kahdesti, mutta eiköhän se ole ajankohtainen ja kansainvälinen ja suomalainen. Ajaton. Ihmiset ovat aika samanlaisia, vaikka jotkut ovat saaneet päähänsä luulotella muuta. Luimme ensimmäisen luvun. Helena kehui tekstiä. Minun makuuni huumori Kuolleet sielut -kirjassa on liian osoittelevaa ja koin niin jo nuoruudessani tutuessani ensi kerran tähän teokseen. Mutta kirja menee kuitenkin suoraan ja nopeasti asiaan. Helenalla on yhä luvussa myös Sienilehti ja Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Minä luin vain muutaman sivun Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Ruumis. Juonta, joka yhdistää henkilöitä.

Tilkankadulla

    

Hyvää huhtikuun ensimmäistä. Kuukausi alkaa pikkupakkasessa täällä etelärannikolla. Taivas on pilvetön, joten toivossa on aurinkoinen päivä. Eilen kävelimme päivällä Pikku Huopalahden rannalla, kun joutsenpari lensi lahden pohjukkaan. Pääsimme kuvaamaan niitä kaikessa rauhassa. Toinen joutsenista seisoi ohuella jääriitteellä, joka kuitenkin kantoi linnun painon ja toinen ui sulavedessä. Ihmettelimme, mikä musta läikkä oli tämän uivan linnun pyrstössä. Kotona, kun Helena siirsi kuvia tietokoneelle, huomasimme, että musta oli linnun räpylä. Joutsen piti sitä ylhäällä jostain syystä ja yhtenä tuli mieleen, että ehkä lintu on loukannut jalkansa. Kävin läpi eilen 42 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ensimmäinen osa loppui ja toinen alkoi. Helena luki loppuun käsikirjoituksen kolmannen osan ja antoi siitä rakentavaa palautetta illalla saunan lauteilla. Pidän mielessä. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla luimme loppuun Günter Grassin kirjan Grimmin sanat, jossa on lopussa myös suomentaja Oili Suomisen huomautuksia tästä kirjasta ja käännöstyöstä ja lopuksi muistosanat kirjailijan kuoleman johdosta. Kirja jäi Grassin viimeiseksi. Helena jatkaa yhä akvarellien ja virkkausten parissa. Isoäidin neliöiden sijaan hän virkkaa pitempiä kaitaleita. Unilukemisina hänellä on Sienilehti, minun antamani kaunokirjoitusvihko ja Hemingwayn kirja Afrikan vihreät kunnaat. Lukemista maun mukaan. Minä jatkan Miki Liukkosen paksua kirjaa Elämä: Esipuhe. Täytekirjana kuljetan mukanani Saastamoisen runokokoelmaa Ruhtinaslintu. Kuukauden vaihtumisen merkeissä seurasimme eilen ikkunasta muuttotouhuja.

Tilkankadulla

       

 Maaliskuun viimeinen päivä. Kolme astetta pakkasta Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kiersimme jälleen keskipäivällä lahden rannassa. Jää sulaa välillä ja yökylminä jäätyy uudestaan. Lokkeja seisomassa jäällä. Otin kuvia kännykällä ja Helena isolla kameralla. Helena piirtää ja sommittelee kukkaketoja, piirtää niitä olohuoneen sohvalla, katsoo televisiota ja siirtyy välillä makuuhuoneeseen työpöydän ääreen ja viimeistelee akvarellin valmiiksi. Minä edistyin eilen 41 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Jos käy hyvin, saan käytyä tänään loppuun käsikirjoituksen ensimmäisen osan. Eilen luimme iltapäivän lukutunnilla U-kirjaimesta Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Kirjan on suomentanut Oili Suominen, Grassin luottosuomentaja ja kansi on Jenni Saaren. Aakkosjärjestys ei etenekään säntillisen saksalaisesti niin kuin olettaisi. Grass mainitsee, että Saksassa 1800-luvun lopussa kaikki muuttui, kolme yhdistymissotaa sotki asioita ja elämänkulkua ja ainoa saksalaisille yhteinen asia oli sanakirjatyön jatkaminen, jota riitti seuraavalle vuosisadalle asti. Jatkoin eilen Miki Liukkosen kirjan Elämä: Esipuhe pitkien, kaartelevien ja kääntyilevien lauseiden parissa. Luin lisäksi loppuun Sienilehden artikkelit ja palaan Tyyne Saastamoisen runokoelmaan Ruhtinaslintu. Helenalla on yöpöydällä minun kaunokirjoitusvihkoni lisäksi nyt myös Sienilehti ja alimpana Ernest Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Erilaista kirjallisuutta.

Tilkankadulla

    

Mustarastas piti konserttia nyt puoli kuusi aamulla, kun kävin parvekkeella haistelemassa ilmaa. Pakkasta on melkein kymmenen astetta. Kevätkylmiä. Eilen Helena pääsi kuvaamaan isolla kameralla ja pitkällä objektiivilla harmaahaikaraa keskipäivän aikaan Pikku Huopalahden takana ruovikon laidassa. Tuuli kävi kylmänä ja taivas oli pilvessä. Eilen etenin 26 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Menossa loppupuoli ensimmäisestä osasta. Helena akvarellaa ja virkkaa. Hän sai minulta lahjaksi kaunokirjoituksella täytetyn vihon, jossa on päiväkirjaseurantaa viime vuoden marras-joulukuulta. Vihko näkyy olevan sängyn vieressä jakkaralla. Iltapäivän lukutunnilla luin ääneen K-kirjainta Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Jacob Grimm menehtyy kesken F-sanojen etsintää. Hän kirjoitti teräskynällä, kun Wilhelm-veli käytti sulkakyniä. Grimmin veljekset eivät olleet näkemässä niitä vuosia, kun Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät katkerien sotien kautta. Sota taitaa olla synonyymi katkeralle ja kaikelle negatiiviselle ja ei-toivotulle. Kohta olen lukenut neljänneksen Miki Liukkosen hitaasti etenevää kirjaa Elämä: Esipuhe. Mietin miltä kirjailijan teksti tuntuisi tai millaista se olisi, jos tekijä keskittyisi harvempiin henkilöihin? Pelkkä valintakysymys, syväluotausta vai hajaluotausta. Sanoja.

Tilkankadulla

    

 Eilen paistoi päivällä aurinko. Kävimme ulkona syömässä, burgeraterian ja kiersimme sen jälkeen Pikku Huopalahden rantaa. Muuttolintuja oli kevään kiihkoisina sulalla lahdella ja rannassa olevalla jääkaistaleella. Edistyin eilen 23 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena tekee akvarellejaan ja piirtää kissoja. Hän luki Gaz matkaan -tarinan kolmatta osaa pyykkituvassa ja minä otin sinne mukaan Sienilehden. Iltapäivän ääneenlukutunnilla oli vuorossa f-kirjain Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Grimmin veljesten aikaan Saksa oli jakaantuneena pieniin ruhtinaskuntiin. Grassin aikana Saksa soti, jaettiin rauhateossa kahteen leiriin ja yhdistyi ajastaan. Illemmalla luin kolmekymmentä sivua Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Kirjailija pitää tyylinsä, pysyy tahdissa. Mietin kirjoittamistapahtumaa. Riitta Jalonen toi julki, että hän kirjoittaa kirjansa ensin käsin. Miki Liukkonen tuskin tekee niin. Ehkä hän puhuu tekstinsä kännykkään, siirtää sanat tietokoneelle ja editoi niitä sitten tarpeen mukaan? Sanamegalomaanisia, loputtoman tuntuisia tuotoksia. Helena vitsaili eilen, että olet kohta lopussa Liukkosen kirjassa. Joo, melkein neljännes luettu. On uusittava laina ainakin kerran.

Tilkankadulla

 

Talvinen sää jatkuu. Lunta satoi eilen iltaan asti. Turvauduimme kauppareissulla taas piikkeihin talvilenkkarien kannoissa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa korjasin aamupäivärupeaman yhtä rappukäytäväkohtausta. Jäsentelin sitä uudestaan ja poistin ylimääräistä. Koko päivän aikana sain käytyä läpi viisitoista sivua. Noin kolmannes käsikirjoituksesta on nyt luettu ja paikkailtu. Viikko meni siihen. Helena akvarellaa yleensä aamupäivän aikaan. Päivemmällä hän virkkaa. Viime päivinä ei ole tullut pelkästään isoäidin neliöitä, vaan myös jotain kapeaa liinaa. Lukutunnilla oli vuorossa ja järjestyksessä E-kirjain tai e-kirjain, koska Jacob kirjoitti kaikki sanat pienin kirjaimin. E niin kuin Ehe. Kun Grimmin veljien sisko meni naimisiin, Jacob ja Wilhelm pohtivat kumpi heistä menisi naimisiin ja Wilhelm teki sen. Jacob seurasi mukana bonuksena. Ja taisi niitä olla lisänä muutakin perhekuntaa. Uusperhe sekin. Olen lukenut melkein kaksisataa sivua Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Tekstiä kertyy kuin mattoa, sanamattoa, jota kirjailija suoltaa ja lykkää tulemaan tasaisena virtana. Loimet pysyvät samoina tässä matossa, joka on jotain sanaräsyä, mutta loimet erottuvat vain himmeinä muusta kudoksesta. Helena lukee vuoroin Sienilehteä ja vuoroin Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Sienestystä ja suurriistanmetsästystä.