Talvinen sää jatkuu. Lunta satoi eilen iltaan asti. Turvauduimme kauppareissulla taas piikkeihin talvilenkkarien kannoissa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa korjasin aamupäivärupeaman yhtä rappukäytäväkohtausta. Jäsentelin sitä uudestaan ja poistin ylimääräistä. Koko päivän aikana sain käytyä läpi viisitoista sivua. Noin kolmannes käsikirjoituksesta on nyt luettu ja paikkailtu. Viikko meni siihen. Helena akvarellaa yleensä aamupäivän aikaan. Päivemmällä hän virkkaa. Viime päivinä ei ole tullut pelkästään isoäidin neliöitä, vaan myös jotain kapeaa liinaa. Lukutunnilla oli vuorossa ja järjestyksessä E-kirjain tai e-kirjain, koska Jacob kirjoitti kaikki sanat pienin kirjaimin. E niin kuin Ehe. Kun Grimmin veljien sisko meni naimisiin, Jacob ja Wilhelm pohtivat kumpi heistä menisi naimisiin ja Wilhelm teki sen. Jacob seurasi mukana bonuksena. Ja taisi niitä olla lisänä muutakin perhekuntaa. Uusperhe sekin. Olen lukenut melkein kaksisataa sivua Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Tekstiä kertyy kuin mattoa, sanamattoa, jota kirjailija suoltaa ja lykkää tulemaan tasaisena virtana. Loimet pysyvät samoina tässä matossa, joka on jotain sanaräsyä, mutta loimet erottuvat vain himmeinä muusta kudoksesta. Helena lukee vuoroin Sienilehteä ja vuoroin Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Sienestystä ja suurriistanmetsästystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti