Tilkankadulla

   

 

Lätäköitä. Vappu päättyi illalla sateeseen täällä etelärannikolla ja yön on satanut vaihtelevasti. Kännykän säätieto ilmoittaa, että nyt aamulla on Helsingissä kuusi astetta, tuuli käy etelästä ja sadekuuroja on odotettavissa. Eilen oli harvinaisen hieno vappusää. Kävimme ulkoilemassa vain kauppareissun verran, rannan kautta ylös Mannerheimintielle ja takaisin. Sepelkyyhky huhuili näkymättömissä kerrostalojen välissä. Naputin toissapäivänä ensimmäiset rivit uutta tekstiä. Annoin sille työnimeksi Nyt. Eilisen jälkeen olen tehnyt sitä neljä sivua. Hapuilen. Helena teki aamupuolella jotain akvarellia ja iltapäivällä hän kutoi sukkaa. Kantapää kuulostaa tuottavan hankaluuksia. Hän lukee edelleen Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä luin loppuun Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä. Lopun umpikujasta pelastaudutaan Taun tähden lähistöltä pudotetun solmuisen köyden avulla. Loppui ennakoi Elmoa. Otin lukuun seuraavaksi Fritiof Nilsson Piratenin kirjan Kirjakauppias joka lopetti uimisen. Jaksoin sitä kaksikymmentä sivua ennen kuin luovutin. En ollut sillä tuulella enkä usko olevani jatkossakaan millään Nilsson Piratenin kirjan lukutuulella. Viime aikoina olen valikoinut kirjoja niin, että jonkun kirjailijan tai kirjan nimi nousee mieleen ja sen jälkeen käyn netissä, tutkin onko mitä saatavissa lähikirjastosta ja jos ei ole, teen varauksia. Eilen suoritin onnistuneesti kolme kirjavarausta. Kaikki olivat saatavilla, joten hyvässä lykyssä ennen viikonloppua on noudettavissa jotain. Helenalla on samoin varauksia kirjastosta, mutta useimmat hänen valinnoistaan ovat uusia kirjoja ja niissä on pitkä odotusaika ja -jono.

Tilkankadulla

    

Hyvää vappua ja toukokuun ensimmäistä päivää. Aamun sarastaessa on kaksi astetta lämmintä. Otin eilen kuvan Ravintola Tilkanrannan ikkunasta kaltereineen ja Helsingin Yliopiston rakennusryhmän graffiteista täällä Ruskeasuolla, Mannerheimintien pohjoisimmassa päässä. Helena kuvasi kevään hentoja lehtiä. Väkeä oli liikkeellä aamuyhdeksältä kovin vähän. Pikku Huopalahden hiekkakentällä aikuinen mies ja keskenkasvuinen poika harjoittelivat rankkareita. Rantaraitti oli autio, mutta tuli sitten kuitenkin vastaan yksi lenkkeilijä, yksi hortoilija perässä ja Tilkantorilla kaksi poikaa pallotteli jalkapallolla. Eilen sommittelin aamupuolella tulevia saatesanoja Gaz matkaan -käsikirjoitusta varten. Luin ne Helenalle ja hän hyväksyi ne. Helena lähetti kuvia muutamasta uusimmasta akvarellistaan ja ne on tallennettu läppärille. Päivemmällä hän kutoi sukkaa ja katsoi telkkua. Illalla näimme kaksi jalkapallo-ottelua, Napoli yritti varmistaa liigamestaruutensa kotikentällä, kun sarjaa on jäljellä vielä kuusi ottelua, mutta Salernitana nousi lopussa yksi yksi -tasapeliin ja mestaruusjuhlat jouduttiin siirtämään tuonnemmas. Seuraavaksi Napoli pelaa vieraissa ja viikon päästä kotona. Myöhäisottelussa Atletico Madrid otti vierasvoiton Valladolidista lukemin kaksi viisi. Kuusikymmentä sivua lukematta Juhani Peltosen kirjaa Valaan merkkejä. Katsoin tähtikartasta missä sellainen tähdistö on: Valaskala on Seulasista länteen. Nähdään talvella.

Tilkankadulla

    

 Sunnuntaiaamu, huhtikuun viimeinen päivä, vappuaatto ja ulkona öisen sateen jälkeen pisaroita parvekkeen kaiteella. Sain viikolla lahjaksi Helenalta luonnoslehtiön, jossa on kertyneitä töitä tältä vuodelta. Otin niistä valikoidun tukun kuvia kännykällä ja tallensin läppärille tuleviksi postauskuviksi. Eilen ulkoilimme vain pidennetyn kauppareissun verran. Ensin Pikku Huopalahden rantaan, Tilkantorin viertä ja katuja ylös kohti Mannerheimintietä. Raitiotiekiskoja lasketaan työmaalla. Uusi kirjoitusaihe pilkehtii mielessä. Voi olla, että naputan ensimmäiset lyönnit siitä tänään. Eilen avasin Saatteet -tiedoston ja aloin luonnostella saatetekstejä Gaz matkaan -käsikirjoitusta varten. Sähköpostissa on hyvä mainita kohteen nimen ja aiheen lisäksi jokin taikasana ja käsikirjoitustiedostossa pitää olla myös taiten muotoiltuja sanoja, jotka markkinoivat parhaiten tarjoamaani tekstiä. Niitä kustantajia varten, joilla on oma sähköinen lomakkeensa käsikirjoituksen lähettämistä varten ja siinä osio, johon voi kirjoittaa lyhyen kuvauksen esillä olevasta tekstistä – heille pitää olla myös valmisteltuna sopiva tekstikooste. Askaroin eilen toista tuntia näissä toimissa. Tänään luen mielenkiinnolla, minkälaiset tekstiaihiot olen saanut aikaiseksi. Helena akvarellasi eilen aamupuolella ja iltapäivällä hän viihtyi television ääressä kutimen kanssa. Katsoimme yhdessä jalkapalloa viiden aikaan ja myöhemmin illalla. Helena lukee edelleen Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä olen loppupuolella Juhani Peltosen kirjaa Valaan merkkejä.

Tilkankadulla

    

 Palautimme eilen aamupäivällä kolme kirjaa Munkkiniemen kirjastoon. Kävelimme Pikku Huopalahden lännenpuolen rantapolkua. Sää oli viileä ja luonto tuntui pidättävän henkeä. Palasimme kaupan kautta kotiin. Kokeilin liittää Gaz matkaan -käsikirjoituksen alkuun Helenan tekemän kansikuvaehdotuksen. Se onnistui. Kun otin tekstistä pdf -tiedoston, se aukesi myös kännykässä. Kirjoitin eilen vain postaustekstin, reilu puoli tuntia, päiväkirjaa läppärillä ja kolmeen otteeseen lisäilin päivän tapahtumia ja mietteitäni kaunokirjoituksella vihkooni. Helena valikoi eilen postaukseen tulevat kuvat ja laittoi sen julki. Hän teki jonkin aikaa käsitöitä telkun ääressä ja luki iltaviimeiseksi Franz Kafkaa auf Deutsch. Minä olen lukenut puoleen väliin Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä. Tuli mieleen, että se on kirjoitettu viisikymmentä vuotta sitten, josta oletan, että kirjailija on naputellut tekstin manuaalisella kirjoituskoneella. Milläpä muulla. Valaan merkkejä on outo ja erikoinen kirja. Peltonen tuottaa nokkelaa ja oivaltavaa tekstiä. Liioittelua ja huumoria, sitä kevytmielistä lajia, jota en arvostanut nuoruudessani, mutta joka menettelee nyt. Kun Valaan merkkejä ilmestyi, olin vasta lopettelemassa koulua. Elin haavemaailmassa, jossa minusta oli tuleva kirjailija, vaikka en tehnyt enkä varsinkaan ponnistellut asian eteen. Vuosilukujen tuottamia muistumia, elämän kuonaa. Kirjoitin silloin kauan sitten itsekin manuaalisilla kirjoituskoneilla eli tein historiaa. Sittemmin oli käytössäni Brother -kirjoitus- ja tekstinkäsittelykone, jossa oli dd-tallennuslevyke ja viimein ennen vuosisadan ja -tuhannen vaihdetta pääsin näppäilemään oikeaa tietokonetta, läppäriä ja iPadia.

Tilkankadulla

    

Vaihteeksi kolakampi aamu. Kännykän säätieto näyttää puoli kuuden aikaan kahta lämpöastetta. Eilen päivällä kävimme kolmannen kerran tällä viikolla Helsingin keskustassa. Ratikka-ajelulla. Kävelimme Fredrikinkatua Kampintorilta Temppeliaukion kirkolle asti. Olemme käyneet siellä sisällä viimeksi vajaa kolmekymmentä vuotta sitten, mutta nyt teimme vain ulkopuolisen silmäyksen tähän hienoon kalliorakennukseen ja otin muutamia kuvia kännykällä. Taivaalla oli pilviä ja aurinko paistoi udun läpi. Kopioin eilen kaikki tekstitiedostoni yhtenä kansiona ulkoiselle kiintolevylle. Koska Helena lukee mieluummin Gaz matkaan -käsikirjoitustani kolmessa osassa, korvasin edellisiä tiedostoja uusilla ja siinä oli pientä hankaluutta. Ehkä yritin olla turhan nokkela? Sellainen ei yleensä onnistu. Joka tapauksessa en lukenut eilen Gaz matkaan -tarinaani. Se lepäsi. Helena on lukenut minulta saamaansa kaunokirjoitusvihkoa. Hän on ollut minun sijastani läppärillä. Minä luin eilen loppuun Richard Hughesin kirjan Kettu ullakolla. Kirjasta jäi minulle sekava tunnelma. Se oli keskentekoinen, mutta niinhän sen oli tarkoitus ollakin isomman kokonaisuuden ensimmäinen osa. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut, että yrittäisin etsiä englanniksi julkaistua kakkososaa. Hughesin Sattuman kourissa voin lukea tulevaisuudessa, jos siltä tuntuu. Otin seuraavaksi lukukirjaksi vaihteeksi suomalaisen tekijän, Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä, joka on ilmestynyt 1973. Kävin varmistamassa netistä, että se on luokiteltu romaaniksi. Olen lukenut siitä nyt seitsemänkymmentä sivua ja pidän kirjasta. Olen lukenut Peltoselta ennen Elmon, kai kolmasti ja ehkä pari vuotta sitten teoksen Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä, josta pidin myös.

Tilkankadulla

    

Terveisiä Helsingin Simonkadulta. Reissasimme eilen päivällä taas keskustaan asioille ja saman tien kävimme myös Kauppatorilla meren rannassa, kuljimme Esplanadilla ja Aleksanterinkadulla, kauppakeskuksissa, nautimme burgeriateriat ja otin muutamia kännykkäkuvia. Pilvitaivas rakoili sinä aikana, kun olimme rannassa ja aurinko kilotti häikäisevänä meren pinnasta. Eilen aamupuolella ehdin käydä sopivasti läpi loput Gaz matkaan -käsikirjoituksen punakynäviivojen korjaukset. Korjattu versio on tallennettuna läppärille ja muistitikulle ja tänään tallennan sen vielä ulkoiselle kiintolevylle. Teksti on olemassa myös varmuuskopiotiedostona pilvipalvelussa. Jätän sen nyt lepäämään joksikin aikaa, kenties viikoksi tai kahdeksi ennen kuin palaan lukemaan kirjoitukseni uudestaan samaan tapaan kuin luen muutakin kirjallisuutta. Helena luki eilen minulta saamaansa kaunokirjoitusvihkoa, jossa on merkintöjä tämän vuoden ensimmäisiltä kolmelta viikolta. Minä olen loppukiemuroissa Richard Hughesin kirjaa Kettu ullakolla. Odotin jo, että siinä tapahtuisi murha tai kaksi murhaa, mutta sen sijaan tuli itsemurha, joka tosin kuvattiin kovin vihjailevasti. Sen jälkeen teksti hyppäsi Saksan Baijerista Englannin Walesiin. Kirjoittaja solmii ilmeisesti kerronnan juonilankoja yhteen.

Tilkankadulla

    

 Kahdeksan astetta lämmintä. Helena lähti sauvakävelylenkille. Unohdin mainita eilen postauksessa, että näimme toissapäivänä harmaahaikaran. Se oli toinen havainto tälle kevätkaudelle. Eilen meriharakka käyskenteli Pikku Huopalahden tuonpuoleisen kaislikon vesirajassa. Tavipari pyöri tässä rannassa sorsien kanssa. Nurmikoilla laidunsivat hanhet. Ensimmäinen vesille uskaltautunut meloja lipui kanootilla lahdella. Rannassa nostettiin paattia lavetille. Jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoituksen punamerkintäkorjauksia. Kävin läpi noin kaksisataa sivua ja käymättä on reilu sata sivua. Helena vietti aamun työpöytänsä ääreessä tekemässä akvarelleja. Päivemmällä hän kutoi sukkaa ja katsoi samalla jotain televisiosarjaa. Hän luki loppuun DeLillon ohuen opuksen Hiljaisuus ja jatkaa Anne Waldmanin runojen ja Kafkan Der Prozess -kirjan parissa. Minä olen loppupuolella Richard Hughesin kunnianhimoista teosta Kettu ullakolla, jonka piti olla kolmiosaisen maailmansotien välistä aikaa kuvaavan teoskokonaisuuden ensimmäinen osa. Hughes ehti kirjoittaa myös kakkososan valmiiksi, mutta se ei saavuttanut suosiota eikä sitä ole suomennettu. Nyt lukiessani tätä Kettu ullakolla -teosta, tunnen näiden sadan vuoden takaisten historiallisten tapahtumien ja henkilöiden vierauden. Yleensä luen mielelläni historiallisia romaaneja, mutta ehkä tässä kuvatussa aikakaudessa tuntuu vastenmieliseltä se, että ajaudutaan sotaan ja suureen selkkaukseen. Ikävää lukea sellaista. Tulee mieleen, että miten sitten tulevat kirjanlukijat arvioivat meidän aikaamme? Näyttääkö se vuosien takaisesta perspektiivistä siltä, että rauhan tavoitteleminen unohdettiin ja hylättiin ja täysimittainen varustelu käynnistyi? Voiko historiasta oppia? Pitääkö virheet tehdä aina uudestaan? Haluan uskoa, että nykyisen maailmanlaajuisen internetin aikana järki pääsee viimein voitolle ja perii voiton.