Tilkankadulla

    

Tuulinen ja sateinen säätyyppi jatkuu. Tänä tiistaiaamuna Helsingissä on neljätoista astetta. Sade- ja ukkospuuskia kulkee alueen yli lännestä itään. Kani oli pihalla, kun kävin parvekkeella. Eilen palasimme sopivasti kaupalta ennen rankkaa sadekuuroa. Kävimme toisen kerran ulkona myöhään iltapäivällä. Pikku Huopalahden pinta oli korkealla tuulen tai sateiden tai molempien takia. Työstin eilen kaksikymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Lopetin sellaiseen kohtaan, jossa harkitsen tekeväni muutamia poistoja. Helena luonnostelee kissoja, ei kuitenkaan parvekkeella. Sisälämpötila on laskenut asialliseen kahteenkymmeneenviiteen asteeseen ja hänellä on hyvät työskentelyolosuhteet makuuhuoneen työpöytänsä ääressä. Helena luki eilen Leena Krohnin kirjan Donna Quijote. Minä luin Juhani Peltosen runoteoksen Koko valittu runous. Isärunot olivat parhaat. Aloin lukea Graham Greenen romaania Isä Quijote. Monenlaisia Quijoteja. Helenalla on yksi runokirjavaraus Matkalla Munkkiniemen kirjastoon. Minulla on kaksi kirjaa Matkalla ja tein illalla uuden varauksen: Graham Greenen Pakoteitä. Olen luullut tähän asti, että Greeneltä on olemassa vai yksi omaelämänkerrallinen teos, Eräänlaista elämää, mutta Isä Quijoten kansipaperin liepeestä luin, että Pakoteitä on sekin omaelämänkerrallinen.

Tilkankadulla

    

 Tuulta ja sateista täällä etelärannikolla. Yöllä satoi. Kiersimme eilen kaupassa Mannerheimintiellä. Asvalttipintaa on kertynyt Korppaanmäentielle. Lähistön muilta työmailta oli matkatyömiehiä pitämässä kahvituntia. Sunnuntai oli heille työpäivä. Kiersimme myös kuvaamassa Pikku Huopalahden rannassa. Stilisoin eilen kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistoja tuli neljän sivun verran. Helena teki luonnoksia ja akvarelleja parvekkeella. Välillä hän virkkasi ja katsoi televisiosarjoja. Hän otti unikirjaksi Leena Krohnin kirjan Donna Quijote. Luin sen eilen iltapäivällä. Lyhyt teos. Valittuja, punnittuja sanoja, kuin kiviseinää ilman rakoja ja laastia. Kuvia, fragmentteja, lyhyitä keskusteluja, henkilöitä teossa ja puheissa ja kaupunkinäkymää. Luin Donna Quijoten ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Silloin koin sen outona, mutta nyt otin sen ilman erityisiä ennakko-odotuksia. Pidin. Luin sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Luen myös Juhani Peltosen runoja, Koko valittu runous, Runoja vuosilta 1964 – 1987. Varasin kirjastosta Peltosen kirjan Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä. Suomen historiaan sijoittuva romaani. Luin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten. Varasin toisena Leena Krohnin allegorisen kirjan Tainaron. Helenalla on jokin hänen varaamansa runokirja Matkalla eli meillä on tällä viikolla asiaa Munkkiniemen kirjastoon. Kiva aina käydä kirjastossa.

Tilkankadulla

    

 Jopas satoi reippaasti Helsingissä eilen heinäkuun ensimmäisenä. Ilmatieteen laitoksen tilastoista näkyy, että illalla satoi enimmillään vettä yhdessä tunnissa yhdeksän millimetriä. Eilen aamulla oli vielä helteistä ja kuivaa, kun kävimme kaupassa ja kamerakierroksella, vaikka ilmassa oli enteellisesti muutamia pisaroita. Kalalokki on mieltynyt kerrostalomme etupihaan. Se päivystää pihamuurin päällä. Puistossa peloton pulu tepasteli nokkien aina vain lähemmäs meitä. Tähän asti nurmikolla on näkynyt kyyhkysistä vain yksittäisiä sepelkyyhkyjä. Työstin eilen yhdeksän sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Viisikymmentä sivua kakkososaa on käymättä läpi. Helena teki akvarelleja parvekkeella ja virkkasi isoäidinneliöitä television ääressä. Luin eilen sivun verran Franz Kafkan sekavia kirjeitä, Briefe an Milena. Luin myös loppuun Michel Houellebecqin romaanin Serotoniini. Masentunut miespäähenkilö, joka möhlii naissuhteensa ja pakenee sellaisista suhteista, jotka käyvät yli voimien. Tyypillinen Houellebecqin sankari vai onko hän antisankari? Vanhempien peruja varallisuutta on niin paljon, että voi kääntää selkänsä yhteiskunnalle. Nykyaikainen tehomaatalous on kirjassa epäonnistumaan ja häviämään tuomittu ja väärälle pohjalle ja tavoitteille rakennettu harhakuva. Helena lukee Guareschin kirjaa Isä Camillon paluu. Hän huomasi, että Houellebecqin Serotoniini ei ole varsinainen unikirja tai päinvastoin on. Uni tuli heti.

Tilkankadulla

    

Tällainen maisema avautui parvekkeelta kesäkuun viimeisinä hetkinä, ennen puoltayötä, kun pihavalot paloivat jo. Nyt heinäkuun ensimmäisenä puoli kuusi täällä etelärannikolla lämpötila on kahdeksantoista astetta. Taivas on puoliksi pilvessä. Eilen kävimme kaupalla ja teimme erikseen kuvauskierroksen rannalle. Lokkiemo teki valehyökkäyksen kohti Hilda Flodinin kujalla. Hontelo poikanen vaelsi raitilla. Olimme parvekkeella, kun satoi hetken aikaa. Myöhemmin paistoi aurinko. Stilisoin eilen neljätoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena tekee luonnoksia ja virkkaa telkun ääressä. Hän lukee parvekkeella Giovanni Guareschin kirjaa Isä Camillon paluu. Sänkykirjana hän aloitti Michel Houllebecqin Serotoniinin. Eli luemme sitä nyt yhtä aikaa. Minä olen kirjassa yli puolen välin. Tarina, kertomus hahmottuu. Houellebecq sanoo siinä mielipiteitään tai päähenkilön mielipiteitä eurooppalaisesta tehomaataloudesta ja muun muassa jättikanaloista. Luin myös sivun Franz Kafkan rakkauskirjeitä Briefe an Milena. Puoliväli häämöttää. F haaveilee tapaamisesta.

Tilkankadulla

    

 Kesäkuu ja arkiviikko päättyvät yhtä aikaa. Helsingissä on nyt aamulla puoli kuudelta seitsemäntoista astetta. Hellepäivä tulossa. Ajelimme eilen ratikalla keskustaan, teimme ostoksia ja nautimme kahvit ja omenapiirakan puoliksi Sokoksen Coffee Housessa. Ukkospilviä kerääntyi läntiselle taivaalle. Jossain lähellä pääkaupunkiseudulla satoi ja salamoi, mutta ei Pikku Huopalahdessa. Stilisoin neljätoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä kaksi kolmasosaa läpi. Toivoa sopii, että ensi kuussa teksti on lukemista vaille valmis. Vuosi sitten tähän aikaan kirjoitin Gaz matkaan -tarinan kakkososaa. Kolmannen aloitin vasta täällä Helsingissä, muuton jälkeen lokakuussa. Olen elänyt tämän kirjoituksen mukana ja tahdissa yli vuoden, kaikkiaan ehkä kaksi vuotta. Olen vieraillut välillä muissa teksteissä, mutta palannut takaisin Gaziin. Helena luonnosteli eilen jotain, mutta virkkasi enemmän. Hän lukee Guareschin kirjaa Isä Camillon paluu ja Agatha Christien dekkaria Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä otin kuvia Helenalta juhannuksena saamastani luonnoskirjasta ja tallensin niitä läppärille. Laitamme niitä ehkä silloin tällöin näkösälle Kaunis kesäpäivä -blogiin. Aloin lukea Michel Houllebecqin Serotoniinia. Siirtymä Leena Krohnin tekstistä Houllebecqiin on huima, kuin tulisi auringosta varjoon tai toisin päin. Leena Krohn on kutakuinkin yksinään sillä toisella osastolla ja muut kirjailijat toisella puolella. En tarkoita, että Houllebecqin teksti olisi huonompaa, hyvä nykykirjailija, joka puhuu suoraan, Bukovski ja Henry Miller ranskaksi, mutta Serotoniini on romaani, joka kertoo tarinaa, kun taas Leena Krohn kirjoittaa asiaa. He ovat eri sarjassa. Koo niin kuin Kirjailija.

Tilkankadulla

    

 Lämmin kesäsää jatkuu. Helleraja ylittyy melkein päivittäin. Eilen ukkonen kumisi, kun parvekkeen ovi oli auki, mutta etelän puolella oli pilvetöntä. Ei sadetta Pikku Huopalahdessa. Kävimme kaupassa ja sen jälkeen erikseen kuvaamassa, Helena järjestelmäkameralla ja minä kännykällä. Helena yrittää saada mieleistään kuvaa Kanavansuusta eli Tilkantorin rantaan työntyvästä lahdenpohjukasta. Illalla näimme reilun puolikkaan kuun lipuvan taivaalla. Työstin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena luonnostelee kissoja väriliiduilla. Isoäidinneliöitä syntyy siinä ohessa. Helena lukee parvekkeella Guareschin Isä Camillon paluuta ja sänkykirjaksi hän valikoi Agatha Christien dekkarin Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä luin loppuun Leena Krohnin Rapinan. Kun luin tämän niminovellin, se oli tuttu. Olen lukenut sen ennen, joko tämän novellikirjan tai yksittäisen novellin esimerkiksi jossain Parnasson numerossa. On ilo ja onni, että meille lukijoille on kustannettu viihteen lisäksi Leena Krohnin viisaita ja ajatuksia herättäviä, näkemään ja kysymään kehottavia kirjoja.

Tilkankadulla

    

 Hyvät kuvat tyrkkivät toisiaan pois eturivistä. Jokainen haluaisi olla postauksen kansikuvana. Tänään sen kunnian saa eilen Pikku Huopalahden rannassa meitä lähestynyt sorsapari. Teimme eilen aamuyhdeksältä tutkimusretken Etelä-Haagaan, kirjastoon siellä ja lainasin kaksi kirjaa, Leena Krohnin Donna Quijote ja Michel Houellebecqin Serotoniini. Palasimme Vihdintien ja Mannerheimintien kautta Ruskeasuon Teboilille munkkirinkilälle ja kahville. Päivä paistoi. Kaupan kautta kotiin. Stilisoin eilen yhdeksän sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena luonnostelee kissoja, virkkaa ja lukee Sue Graftonia, Juhani Peltosen runoja ja uusimpana hän otti unikirjaksi Giovanni Guareschin kirjan Isä Camillon paluu. Minä luen Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, joissa Angst und Liebe hallitsevat. Luin melkein sata sivua Leena Krohnin novelleja, Rapina ja muita papereita. Elähdyttävää, selkeää tekstiä. Ajatuksia, huomioita ja muistoja. Kysymyksiä, jotka tuovat mukanaan lisäkysymyksiä.