Jopas satoi reippaasti Helsingissä eilen heinäkuun ensimmäisenä. Ilmatieteen laitoksen tilastoista näkyy, että illalla satoi enimmillään vettä yhdessä tunnissa yhdeksän millimetriä. Eilen aamulla oli vielä helteistä ja kuivaa, kun kävimme kaupassa ja kamerakierroksella, vaikka ilmassa oli enteellisesti muutamia pisaroita. Kalalokki on mieltynyt kerrostalomme etupihaan. Se päivystää pihamuurin päällä. Puistossa peloton pulu tepasteli nokkien aina vain lähemmäs meitä. Tähän asti nurmikolla on näkynyt kyyhkysistä vain yksittäisiä sepelkyyhkyjä. Työstin eilen yhdeksän sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Viisikymmentä sivua kakkososaa on käymättä läpi. Helena teki akvarelleja parvekkeella ja virkkasi isoäidinneliöitä television ääressä. Luin eilen sivun verran Franz Kafkan sekavia kirjeitä, Briefe an Milena. Luin myös loppuun Michel Houellebecqin romaanin Serotoniini. Masentunut miespäähenkilö, joka möhlii naissuhteensa ja pakenee sellaisista suhteista, jotka käyvät yli voimien. Tyypillinen Houellebecqin sankari vai onko hän antisankari? Vanhempien peruja varallisuutta on niin paljon, että voi kääntää selkänsä yhteiskunnalle. Nykyaikainen tehomaatalous on kirjassa epäonnistumaan ja häviämään tuomittu ja väärälle pohjalle ja tavoitteille rakennettu harhakuva. Helena lukee Guareschin kirjaa Isä Camillon paluu. Hän huomasi, että Houellebecqin Serotoniini ei ole varsinainen unikirja tai päinvastoin on. Uni tuli heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti