Kesäkuu ja arkiviikko päättyvät yhtä aikaa. Helsingissä on nyt aamulla puoli kuudelta seitsemäntoista astetta. Hellepäivä tulossa. Ajelimme eilen ratikalla keskustaan, teimme ostoksia ja nautimme kahvit ja omenapiirakan puoliksi Sokoksen Coffee Housessa. Ukkospilviä kerääntyi läntiselle taivaalle. Jossain lähellä pääkaupunkiseudulla satoi ja salamoi, mutta ei Pikku Huopalahdessa. Stilisoin neljätoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä kaksi kolmasosaa läpi. Toivoa sopii, että ensi kuussa teksti on lukemista vaille valmis. Vuosi sitten tähän aikaan kirjoitin Gaz matkaan -tarinan kakkososaa. Kolmannen aloitin vasta täällä Helsingissä, muuton jälkeen lokakuussa. Olen elänyt tämän kirjoituksen mukana ja tahdissa yli vuoden, kaikkiaan ehkä kaksi vuotta. Olen vieraillut välillä muissa teksteissä, mutta palannut takaisin Gaziin. Helena luonnosteli eilen jotain, mutta virkkasi enemmän. Hän lukee Guareschin kirjaa Isä Camillon paluu ja Agatha Christien dekkaria Kuolema ilmoittaa lehdessä. Minä otin kuvia Helenalta juhannuksena saamastani luonnoskirjasta ja tallensin niitä läppärille. Laitamme niitä ehkä silloin tällöin näkösälle Kaunis kesäpäivä -blogiin. Aloin lukea Michel Houllebecqin Serotoniinia. Siirtymä Leena Krohnin tekstistä Houllebecqiin on huima, kuin tulisi auringosta varjoon tai toisin päin. Leena Krohn on kutakuinkin yksinään sillä toisella osastolla ja muut kirjailijat toisella puolella. En tarkoita, että Houllebecqin teksti olisi huonompaa, hyvä nykykirjailija, joka puhuu suoraan, Bukovski ja Henry Miller ranskaksi, mutta Serotoniini on romaani, joka kertoo tarinaa, kun taas Leena Krohn kirjoittaa asiaa. He ovat eri sarjassa. Koo niin kuin Kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti